5. Hyvästejä ja uusi alku

Anteeksi, että tämä taas hieman viivästyi.. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, eikö? :)

Nikita osoittautui hyvin eteväksi koiraksi, ansaitsi ylennyksiä heti ensimmäisestä päivästään lähtien - kiitos taitojen, joita hänellä oli valmiina jo aikalailla. Milena toteutti viimein jo kauan mielessään kyteneen ajatuksen eläkkeelle jäämisestä, näin hänellä olisi mahdollisuus viettää viimeiset päivänsä perheensä kanssa. Aikaa jäi enemmän myös aviomiehelle. Jonin ja Milenan suhteet olivat lämmenneet uudelleen vanhuuspäivien myötä, he olivat kuin vastarakastuneita. Moona soitteli ahkerasti Turkan kanssa, heistä oli kehkeytynyt hyviä ystäviä varsin lyhyessä ajassa. Ei tainnut miekkonen aavistakaan mitä tällä neidillä oli suunniteltuna hänen varalleen..
Ei aikaakaan kun koitti jo Moonan aikuisuuteen astumisen aika. Pahaa-aavistamaton Turkka oli myös kutsuttu paikalle seuraamaan kynttilöiden puhallusta. Salaperäinen virne naamallaan Moona lähetti hiljaisen toiveen yläkertaan, koskien mitäpäs muuta kuin hänen ja Turkan tulevaisuutta, ja puhalsi kynttilät. Valitettavasti juhliin saapui juuri silloin odottamaton vieras..
Milenaa tultiin nimittäin hakemaan viimeiselle matkalleen. Mitä, enhän minä vielä voi lähteä, enhän näe edes lapsenlapsiani! Kuolema ei kuitenkaan antanut armoa, ja pää painuksissa Milena katosi sumuun jättäen huoneen haudanhiljaiseksi.Jonille lopullinen ero vaimostaan oli liikaa, ja hän koki täydellisen romahduksen. Hänen ainoa koskaan rakastamansa nainen oli poissa..Psykiatri kutsuttiin paikalle pikimiten, ja hetkeä myöhemmin Joni oli jota kuinkin tolpillaan. Väkinäinen hymy huulillaan hän kiitti tohtoria ja laahusti huoneeseensa pyytäen saada olla rauhassa.Moona ei juuri kiinnittänyt huomiota isänsä alakuloisuuteen. Heti vaatteet vaihdettuaan hän oli alkanut pehmittää Turkkaa kehuvilla sanoilla ja flirttailevilla katseilla. Turkka puolestaan yritti hillitä itsensä ajattelemasta tätä hurmaavaksi naiseksi kasvanutta _ystäväänsä_. Valitettavasti brunetet olivat hänen heikkoutensa, eikä hän voinut enää kiistää ihastumistaan..Hetkeä myöhemmin pari vaihtoi ensisuudelmansa. Tahtoisitko muuttaa luokseni? Moona kysyi varovasti. Mikään ei ilahduttaisi minua enemmän, Turkka vastasi, tuoden samalla mukanaan muutaman tuhannen simoleonin lisän perheen kassaan.Vielä samana iltana Turkka passitettiin vaateostoksille, hän oli lopettanut työnsä baarimikkona ja Moona oli huomauttanut asunvaihdoksesta - mahdollisimman pian sittenkin! Samalla kartutettiin vaatevarastoa myös muutamilla lastenvaatteilla.Myös talo koki sisustuksen muutoksen - Moonan pyynnöstä jälleen. Makuuhuoneen tummempi sävytys tosin oli ollut enemmän Turkan toiveena.Seuraavana aamuna Turkka aloitti työt lääketieteen alalla. Tähän väliin olisikin aiheellista kertoa, että hän on perhetavoitteinen rapu elämäntoiveenaan kultavuosipäivän vietto. Luonnepisteet ovat 9-4-4-7-4. Turkan sydäntä lähellä ovat blondit tai muokatut hiukset omaavat simit, sen sijaan silmälaseja hän ei mielellään heilallaan katselisi. Rosvokin oli jo ehtinyt varttua aikuisen koiran mittoihin. Toivottavasti se pääsisi pian lämpimiin tunnelmiin Nikitan kanssa.Muutama päivä kului arkeen totutellessa, kunnes Moona päätti - poiketen yleisistä romantiikkatavoitteisen tavoista - kosia rakastaan. Ajatus monessa eri sängyssä hyppimisestä ei häntä juuri houkutellut, eikä ajatus lapsestakaan tuntunut kovin kaukaiselta. Turkka oli tietenkin iloinen tästä, vaikka olikin itse suunnitellut kosintaa lähipäivinä.Kihlausta juhlistettiin kahden kesken vällyjen välissä. Valitsin ehdottomasti oikean miehen, Moona ajatteli, nukahtaen pian onnellisena Turkan kainaloon.Vapaapäivinään Moona koulutti Rosvoa, luki ja haaveili tulevaisuudesta. Uuden sisustuksen seuraksi hän oli myös teetättänyt hienon terassin talon liepeille, ja olipa pihalle rakennettu hääpaikkakin tulevan varalle.Hieman takapakkia tuli Turhan potkuista. Mies olikin hyvin allapäin tästä, hänenhän kuuluisi tuoda rahaa perheeseen eikä saada potkuja!Moonalla oli keinonsa miehensä lohduttamiseen, ja kahdenkeskisestä illasta piristyneenä Turkka aloittikin uudestaan samalla alalla seuraavana aamuna.Viikot kuluivat, tosin eivät täysin entiseen malliin. Moona oli alkanut kärsiä oudosta aamupahoinvoinnista, ja tunsi itsensä alati väsyneeksi vaikka nukkui kahdeksasta kymmeneen tuntiin yössä. Hän otti asian puheeksi aamiaispöydässä. Tiedätkö, luulen että meille on tulossa vauva. Turkka ei voinut ensin uskoa korviaan, mutta kurottautui pian halaamaan Moonaa pöydän yli. Sittenhän ei auta muu kuin....mennä naimisiin! Niin, häät järjestettiin samaisena iltapäivänä muutaman läheisimmän ystävän ja Moonan isän voimin. Moonan kaunis hääpuku oli peruja hänen isotädiltään, Milena oli toivonut tämän käyttävän sitä vaikkei itse olisi enää näkemässä.Kakun maistelun jälkeen Joni piti koskettavan puheen tyttärelleen....ja pari jakoi ensimmäisen suudelmansa aviomiehenä ja vaimona.Joni hankki Moonalle häälahjaksi kissanpennun, joka sattui olemaan tämän nuoruudessa huostaanotetun Vilin jälkeläisiä. Naaraspentu sai nimekseen Vilma.Vieraiden lähdettyä limusiini saapui viemään vastanaineet hienoon ravintolaan ja rentoutumaan kylpylään.Rosvo ja Nikita päättivät tutustua toisiinsa hieman paremmin, ehkä pikku-Vilma saisi pian kokoistaan leikkiseuraa.Muutamaa päivää myöhemmin Moona huomasi mahansa pyöristyneen raskauden merkiksi ja vaihtoi päälleen hieman rennommat vaatteet. Äitiysloma alkaisi pian, joten hänellä olisi rutosti aikaa suunnitella nimiä ja lastenhuoneen sisustusta.Jonin tila ei ollut paljoa kohentunut Milenan poismenon jälkeen, ja hän koki jo toisen romahduksen lyhyen ajan sisällä. Välillä hän sortui jopa kerjäämään rahaa kadulla, vaikka siitä ei todella ollut enää puutetta.Ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun kohtalo päätti päättää myös Jonin päivät. Alhaisesta mielialastaan huolimatta Joni olisi tahtonut elää nähdäkseen lapsenlapsensa syntymän, mutta alistui lopulta - näkisihän hän taas rakkaan Milenansa.Moona oli alakuloinen ja hieman peloissaankin nyt kun molemmat vanhemmat olivat poissa, synnytys läheni viikko viikolta ja hän epäili ettei selviäisi siitä. Parasta käydä synnytysvalmennuksessa, ehkä Turkkakin lähtisi mukaani..Turkan häälahja kullalleen oli upea, vanhanmallinen avoauto. Miten sinä luulet minun ajavan tuota tämän mahan kanssa? Moona kysäisi naurahtaen, mutta halasi lopulta miestään kiitokseksi.Viimein koitti Moonan kauhulla odottama h-hetki, keskellä yötä kuten - hän oli valmennuksessa kuullut kerrottavan - monesti kävikin. Toisella puolen taloa nukkunut Turkka heräsi vaimonsa huutoon, mutta ehti paikalle vasta lapsen jo tultua maailmaan.Parin esikoinen ja kolmannen sukupolven ensimmäinen jäsen oli isänsä ihon ja hiukset sekä äitinsä silmät perinyt poika. Sinut minä ristin.. Toniksi. Moona joutui kuitenkin antamaan vastasyntyneen Turkan syliin tuntiessaan oudon paineen päässään.. Synnytys taisi sittenkin olla hieman liikaa Moonalle, tai sitten hän oli yliarvioinut valmiutensa ryhtyä äidiksi. Psykiatri onneksi pelasti tilanteen tälläkin kertaa.

Tässä tämä taas oli, seuraavassa osassa nähdään siunaantuuko perheeseen kenties lisää lapsia. Comments make me happy ^^

4. Tulevaisuuden suunnittelua

Milenan ja Jonin suhde oli etääntynyt alkuvuosista, ja Milenan mielessä iti pelko avioerosta. Työ tuntui vievän molempien ajan ja voimat, ja silti piti jaksaa huolehtia Moonasta ja kissoista.

Ainakaan Moonan koulunkäynnin valvomista Milena ei aikoisi laiminlyödä, sosiaaliviranomaisten uuden vierailun pelossa. Hän ottikin tavaksi auttaa tytärtään läksyissä joka päivä, ja edistystä alkoi näkyä välittömästi. Moonan hymy nousi korviin, kun jo kolmantena koulupäivänä todistuksessa komeili täysi kymppi. "Kiitos äiti!" Moona hihkui samalla halaten Milenaa, eikä tämä voinut kuin hymyillä tyytyväisenä. Iltaisin Milenan valtasi outo haikeus. Menetetyt lapset palasivat yhä ajoittain hänen mieleensä, eikä hän voinut lakata syyttämästä itseään tapahtuneesta. Myös ikävuodet alkoivat painaa, ja Milena alkoi pelätä ettei näkisi Moonan varttumista tai lapsenlapsiaan.
Vanhuus oli tuonut mukanaan myös univaikeudet, ja ajoittain Milena pysyi jalkeilla vain kahvin voimalla. Ylennyksetkin olivat vaivan takana, vaikka hän puursi taitojensa parissa suurimman osan vapaa-ajastaan.
Eräänä yönä Milena makoili jälleen sängyssä saamatta unta Jonin saapuessa töistä. Sama salaperäinen virne naamalla kuin vuosia aiemmin hän suorastaan hyökkäsi vaimonsa päälle, ehdottaen pientä kahdenkeskistä kivaa. Milena hämmästyi miehensä puheista. Toisaalta, ehkä tarvitsenkin jotain tällaista, hän tuumi hymyillen, ja sinä yönä Milena pitkästä aikaa nukahti rauhallisesti rakkaansa viereen.Moonan ujous esti häntä kutsumasta koulukavereitaan kylään, mutta hän ilahtui suunnattomasti kun eräs poika tulikin viikonloppuna käymään ihan yllättäen. Moona alkoi vähitellen luottaa itseensä enemmän, ja uskaltautui koulussakin juttusille useammin.Pian järjestettiin pienimuotoiset juhlat puolestaan Jonille, hän olikin odottanut että saisi harmaantua vaimonsa tavoin (joka jaksoi muistuttaa heidän ikäerostaan vähän liiankin usein).Milena olikin ensimmäisenä onnittelemassa komeasti vanhennutta miestään, ja oli mielissään nähdessään tämän yllä itse tekemänsä villapuseron. Se on hieno kultaseni, kiitos.Oliko syynä edellisillan pienimuotoiset kekkerit vai joku muu, joka tapauksessa jokin houkutteli murtovarkaan tontille yön pimeydessä.Milena pohti ensin oliko kyseessä pelkästään Jonin työkaverin tuttavallinen vierailu, kenties onnitellakseen tätä, mutta nähdessään voron tunkevan vaatelipaston pohjattomaan pussiinsa hän riensi puhelimeen ja soitti poliisin. Virkavalta saapui liian myöhään, vaalea lettipää tyytyi vaan talon kierrettyään toteamaan "Olen pahoillani, mutta varas pääsi karkuun." Onneksi saalis oli hyvin vähäinen ja lipasto pystyttiin korvaamaan uudella, mutta Milenan usko virkaveljiinsä loppui siihen paikkaan. Tästä lähtien pidätän varkaat itse..Perheen kissat Vili ja Milka eivät ottaneet tutustuakseen, joten Milkasta päätettiin luopua.Tilalle hankittiin varsin vilkas nuori kissaneiti nimeltään Niisku. Toinen kerta toden sanoo! Milena ajatteli.Moonan numerot pysyivät vakaasti kympissä, joten paikalle kutsuttiin yksityiskoulun rehtori. Hra Valkonen tykästyi taloon kovasti, mutta laimea chili con carne-ateria meinasi pilata koko jutun. Onneksi Milena hurmasi rehtorin puhetaidoillaan, ja Moona hyväksyttiin kouluun pistein 93/90.Moona oli hyvin taitava maalaaja, ja luovuus saatiin täyteen jo lapsuusiässä. Toivottavasti taito siirtyisi myös tuleville polville.Pian koitti Milenan - ja Moonankin - kauan odottama hetki, Moonan aika kasvaa teiniksi. Nyt nimittäin selviäisi, minkä tavoitteen mukaan tyttö alkaisi toteuttaa elämäänsä.Milenan pienoiseksi pettymykseksi arpa soi Moonalle romantiikkatavoitteen. Kunhan hänestä ei tulisi kamalaa miestennielijää! Ei välttämättä, sillä elämäntoive on ravintolauran huippu eikä se pahaenteisempi 50 ensitreffiä. Mieltymyksikseen Moona sai alusvaatteet ja meikin, mutta ei voi sietää ylipainoisia.Vilin ja Niiskun välit olivat lämmenneet nopeasti, ja ennen vain nukkumapaikkana ollut koppi sai muutakin käyttöä.Vastakkainen sukupuoli alkoi kiinnostaa Moonaa välittömästi kasvun jälkeen, ja luotuaan pitkään haaveilevia katseita koulukaveriaan Rikiä kohtaan hän uskaltautui kutsumaan tämän kotiinsa. Pientä flirttiä oli ilmassa molemmin puolin, aika näyttää mitä tästä syntyisi.Niiskun synnytys alkoi yllättäen keskellä päivää, kuitenkin viikonloppuna kaikkien ollessa kotona.Maailmaan putkahti kolme identtistä pentua, kaksi koirasta (Vallu ja Valto) ja yksi naaras (Vilma). Nämä karvakerät saivat heti paikan kaikkien sydämessä.Jonkin aikaa tapailtuaan Moona ja Riki jakoivat ensisuudelmansa, ja Milena oli onnellinen että tytölle riitti yksi poika monen sijaan.Moona menestyi myös töissä, ja vain parin työpäivän jälkeen oli jo saavuttanut teiniuransa huipun.Monta onnellista tapahtumaa seurasi yksi surullinen: Niisku oli jätetty huomiotta, jonka vuoksi eläinsuojeluviranomaiset hakivat kaikki viisi kissaa turvaan. Milena erityisesti masentui tästä, mutta ajatteli että sen kokoinen kissakatras olisi pidemmän päälle ollut liian rankka hoidettava.Talo tuntui nyt kovin hiljaiselta, ja Joni alkoi haaveilla koiran ottamisesta. Onko kuriton susi kuitenkaan se paras vaihtoehto ensikertalaiselle?Perijän vastuu alkoi pikku hiljaa painaa Moonan harteilla, ja vaikka hän piti Rikistä kovasti ei tästä olisi aviomieheksi. Siispä suunta kohti läheistä Ulkoilmabaaria, josta hän oli kuullut koulussa puhuttavan.Ulkoilmabaari oli suuri tontti, täynnä baaritiskejä ja niiden takana seisovia baarimikkoja ja -maijoja. Hetken ympärilleen silmäiltyään Moonan silmät lukkiutuivat tummaan, hieman rokkaria muistuttavaan herraan. Tilattuaan ensin mehupaukun kyseiseltä miekkoselta hän aloitti keskustelun ja sai selville tämän nimen: Turkka Valtonen. Ehdottomasti aviomiesainesta! Moona tuumi.Vaikka ilta alkoi jo hämärtyä, Moona päätti tarkistaa vielä erään Stadissa sijaitsevan kuppilan josko tarjolla olisi parempiakin ehdokkaita.Ketään varteenotettavaa, _aikuista_ ehdokasta ei löytynyt, sen sijaan Moona iski silmänsä salaperäisennäköiseen goottipoikaan. Valitettavasti nuorukainen ehti lähteä ennen kuin Moona pääsi juttusille, ja väsymyksen alkaessa painaa hän joutui palaamaan kotiin.Vanhuuden myötä Joni oli alkanut kiinnittää huomiota rapistuneeseen kuntoonsa, ja viikkojen aherruksen jälkeen olikin saanut rehkittyä itselleen melkoiset muskelit.Milenaa muistettiin pitkästä aikaa ylennyksellä, mutta vaikka sen tuoma lisäys pankkitiliin lämmitti mieltä ei työnteko enää tuntunut samalta kuin nuoruusvuosina. Hän ei kuitenkaan vielä tohtinut jäädä eläkkeelle, vasta kun Moonan tulevaisuus olisi kunnolla turvattu.Jonin toive täyttyi viimein, kun Milena myöntyi koiranhankintaan. Taloon muutti pieni pentu nimeltään Rosvo..
..sekä hieman isompi karvaturri nimeltään Nikita. Toiveissa oli, että nämä kaksi lisääntyisivät tulevaisuudessa.Vaikka Moonan aikuisuus alkoi jo lähestyä, hän ehdotti Rikille seurustelua - edes näiden loppuviikkojen ajaksi. He pysyisivät varmasti ystävinä sittenkin, kun suhde ei voisi olla enää platonista vakavampi.

Seuraavassa osassa nähdäänkin sitten, miten käy Moonan miehenhankinnassa. Kommentoida saa edelleen :)