Tämä sivusto on omistettu toiselle legacy-suvulleni Romppasille. Tietoa legacyhaasteesta saat linkkilistassa ylinnä olevista linkeistä.

perjantai 20. huhtikuuta 2007

1. All about.. Milena

Tervetuloa seuraamaan Romppasen perheen taivalta kohti kymmenettä sukupolvea, tietenkin legacyn sääntöjä noudattaen. Toivottavasti viihdytte :) Tämä tässä on Milena Romppanen, suvun aloittaja. Täytettyään kaksikymmentä Milenan äiti oli antanut hänelle kaksi vaihtoehtoa: jäädä auttamaan seitsemän nuoremman sisaruksensa hoidossa mahdollisesti loppuelämäkseen, tai lähteä perustamaan omaa perhettä mukanaan vain 20 000 simoleonia. Milena rakasti sisariaan ja vanhempiaan syvästi, mutta perhetavoitteisena haaveili omista lapsista, aviomiehestä ja suuresta lemmikkikatraasta. Niinpä hän hyvästeli perheensä ja matkusti rauhaisaan, vain muutaman asukkaan Ruoholaaksoon koettamaan onneaan.Vaikka säästöt olivat vähäiset, Milena ajatteli suuresta tontista olevan tulevaisuudessa enemmän hyötyä kuin pienestä. Tontti nieli rahoista aimo osan, jättäen varaa vain sänkyyn, yhteen työtasoon, jääkaappiin, halvimpaan pyttyyn ja puhelimeen (seinän takana). Tuolit olivat onneksi ilmaisia.Että rahaa alkaisi tulla mahdollisimman pian, Milena poimi maassa lojuvan lehden ja löysikin verrattaen hyväpalkkaisen työpaikan lainvalvontauralta. Tähän väliin kerrottakoon, että Milena on kaksonen luonnepisteillä 5-6-8-3-3, elämäntoiveenaan kasvattaa 20 kissan- tai koiranpentua.Ensimmäinen tontille astellut sim oli kilttiin sonnustautunut Väinämö - hänestä ei ainakaan olisi sulhaseksi tuolla nenällä! Milena päättikin lähteä katsastamaan Stadin miestarjontaa, töistäkin sattui olemaan vapaapäivä.
Kauan ei tarvinnutkaan etsiä: hyvä että taksistakaan ehti nousta, kun Milenan näköpiiriin asteli tämä tumma komistus. Tuon minä kyllä nappaan! Milena ajatteli hihitellen, ja asteli rivakasti miekkosen perään.
Puheenaiheet eivät loppuneet kesken näiden kahden päästyä vauhtiin. Miekkonen esitteli itsensä Joniksi, joka meinasi mennä Milenalta täysin ohi - kuka voisi vastustaa noita lumoavan vihreitä silmiä!
Yökerhon hämyisässä valossa Milena sitten otti ja pyysi Jonia treffeille, eikä tämä pistänyt vastaan. Molemmilla nälkä jo kurnikin, joten baari vaihdettiin ravintolaan. Juttua riitti myös päivällisen lomassa, Milena sai muunmuassa tietää Jonin intohimosta tieteeseen ja varsinkin tähtien tiirailuun. Kuinka romanttista! hän ajatteli.
Sitten huviteltiinkin ottamalla pieni muisto valokuvauskopissa....ja laulamalla duetto. Näiden kahden ääntelyä voi kyllä verrata lähinnä susien ulvontaan, mutta ainakin molemmilla oli hauskaa!Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja pari hyvästeli toisensa varsin hellissä tunnelmissa. Molemmille oli päivänselvää ettei tämä jäisi ainoaksi tapaamiseksi.Arkeen oli kuitenkin palattava, mutta Milena sai lisäpuhtia ahkerointiinsa ajattelemalla uutta ihastustaan - joka tuskin pistäisi pahakseen hyväkuntoista tyttöystävää!Seuraavana yönä neitosen unet hieman häiriintyivät puhelimen soitosta, mutta kuullessaan Jonin matalan äänen langan toisessa päässä väsymys oli kuin pois pyyhkäisty. Mies ehdotti uutta tapaamista seuraavana päivänä, johon Milena suostui oitis hyppien innoissaan tasajalkaa. He sopivat tapaamisen tällä kertaa Milenan luona.Puhelun päätyttyä kimppakyyti kaarsikin pihaan, ja Milena kapusi kyytiin hymyssä suin huolimatta hieman epäinhimillisestä ajankohdasta.Kyllä kannattikin, jo ensimmäinen työpäivä - tai pikemminkin työyö - poiki ylennyksen ja mukavan bonuksen.Kiitos lisääntyneiden rahavarojen, Milena pystyi kartuttamaan omaisuuttaan pienellä sohvalla, tv-tasolla, lampulla sekä mikrolla. Viimeinkin hieman vaihtelua ainaisiin lihavoileipiin!Ylennyksen johdosta työaika muuttui 9.00-15.00, joten Jonin vierailu hieman siirtyi. Milena korvasi tämän kuitenkin ruhtinaallisesti, yrittäen samalla viedä miehen huomion pois rajallisista kalusteista ja puuttuvista seinistä.Tällä parilla oli varsin erikoinen käsitys romantiikasta; toinen ryystää purkkiherkkua toisen selaillessa juorulehteä. Ei kai Joni vain ole eunukki?!No ei sentään! Pian siirryttiinkin hieman läheisempiin tunnelmiin. Eivätkö muka suudelmat kuunvalossa ole romanttisia? Pidemmälle Milena ei vielä halunnut mennä, eikä Jonilla ollut mitään sitä vastaan. Pari tyytyi käpertymään toistensa viereen ja haaveilemaan yhteisestä tulevaisuudesta.Seuraavat päivät kuluivat verkkaisesti ylennyksiin tarvittavia taitoja kartuttaessa ja maratonpuheluissa. Pian viikko olisi ohi, ja ajatus antoi Milenalle voimaa.Myös ohikulkijoita katseltiin tulevaisuutta silmällä pitäen - Anna olisi varsin varteenotettava vaihtoehto, jos perijäksi valittaisiin poika.Viimein koitti kauan odotetun päivän aamu, kun Milenan muutosta oli kulunut viikko. Heti aamun valjettua hän pyysi Jonin käymään, eikä tämä epäröinyt yhteenmuutossa hetkeäkään.Jonin tuomilla 6000 simoleonilla saatiin pystyyn pieni tönö, joka olisi sopiva kahdelle hengelle mutta ahdas suuremmalle joukolle. Isompaan ei kuitenkaan ollut vielä varaa.Tässä talo sisältä. Sisustuksessa käytettiin hyvin maanläheisiä värejä Milenan nurinasta huolimatta (En saanut pitää edes punaista sohvaani, hmph!).Hyvä että sisälle oltiin päästy kun tämä herra jo sai aikaiseksi tulipalon. Palohälytin oli onneksi muistettu lisätä juuri hetkeä aikaisemmin, eikä kärventynyttä juustoleipää suurempia vahinkoja sattunut.Tulipalo sai Milenan ajattelemaan; milloin tahansa voisi sattua onnettomuus, jonka seuraukset olisivat peruuttamattomia. Siksi hän ei tohtinut enää aikailla, vaan otti ja kosi Jonia keskellä keittiötä. Myönteinen vastaus oli päivänselvä, vaikka Joni olikin salaa mielessään toivonut ehtivänsä esittää ratkaisevan kysymyksen.
Itse hääjuhla järjestettiin jo seuraavana päivänä vielä uutuuttaan hohtavan talon edustalla. Rahavarat olivat remontin jäljiltä vähäiset, joten pari tyytyi kutsumaan vain pari Jonin lähintä ystävää todistamaan tapahtumaa.
Kakkua tietenkin tarjottiin, ja mikä parasta Milena oli onnistunut saamaan herkun puoleen hintaan - läheisen konditorian omistaja kun sattui olemaan hänen enonsa.
Juhlat jatkuivat rupatellen, tulevaisuudesta keskustellen ja totutellen ajatukseen loppuelämänsä rengastettuna olemisesta. Kavutessaan päivän päätteeksi limusiiniin tämä pari tunsi olevansa yhtä.. Kirjaimellisesti.
Erottuaan toisistaan pari pääsi koettamaan hieman erilaista tapaa olla toisen lähellä. Täytyyhän uusi sänky koeajaa!
Päivät kuluivat omalla painollaan molempien uurastaessa omilla työpaikoillaan, kunnes eräänä aamuna Milena tunsi oudon tunteen vatsassaan - ja saikin hetkeä myöhemmin juosta pää kolmantena jalkana oksentamaan. Voisiko tämä olla..? Emme kyllä käyttäneet ehkäisyä, mutta en ajatellut että näin nopeasti tärppäisi.
Huonon olon mentyä ohi Milena aloitti tavalliset aamutoimensa - Joni oli jo töissä -, samalla miettien miten kertoa raskaudesta miehelleen. Olisiko tämä jo valmis isäksi? He eivät olleet vielä puhuneet lapsista, molemmilla oli ollut niin kiire omilla tahoillaan. Milena päätti lykätä kertomista hieman myöhemmäksi.
Jonin tullessa kotiin Milena oli puolestaan ehtinyt lähteä töihin. Rahaa oli tilillä sen verran, että pystyttiin hankkimaan tietokone, tosin vain työnhakutarkoitukseen. Jonin elämäntoiveena on rikollisuran huippu, ja oikealta alalta löytyikin vapaa paikka (aiemmin hän oli ollut politiikka-alalla). Joni on siis tietotavoitteinen, horoskoopiltaan kaksonen ja luonnekin osittain samanlainen kuin Milenalla: 4-7-8-3-3.
Milenan työvuoro loppui vasta myöhään illalla, suureksi ilokseen vieläpä ylennykseen, mutta hän huomasi vielä jotain mullistavampaa - raskaus oli alkanut näkyä päällepäinkin. Nyt hänen olisi pakko kertoa Jonille. Milenan vatsa hulvahti täyteen perhosia hänen astellessaan pihatietä pitkin ja avatessaan ulko-oven.
Joni olikin vaimoaan vastassa, ja tämä sai huomata jännittäneensä aivan turhaan - kuullessaan ilouutiset Jonin suu levisi hymyyn ja hän kaappasi Milenan syleilyynsä. Meille tulee vauva! Milena hymyili autuaana, hän ei voisi kuvitellakaan parempaa isää lapselleen.
Tähän loppuu ensimmäinen osa. Ensi kerralla tiedossa perheenlisäystä ja muuta mukavaa :) Saa kommentoida!

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana tarina! Siis hyper ihana! Olisiko linkitys paikalla? Minun tarinani osoite on:
http://mamy.vuodatus.net/
Linkitän sitten kun linkkini näkyy täällä.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana tarina! Milena on nätti. Olisiko linkitys mahdollista? Tarinani osoite on:
http://mamy.vuodatus.net/
Linkitän sinut kun löydän linkkini täältä.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana tarina! Milena on nätti. Olisiko linkitys mahdollista? Tarinani osoite on:
http://mamy.vuodatus.net/
Linkitän sinut kun löydän linkkini täältä.

Maryna-88 kirjoitti...

Kiitos kovasti kehuista, linkitän mielelläni :)

Anonyymi kirjoitti...

missä on se hirvosen legacy koska painoin hirvosen nimeä niin tulikin romppasen legacy?


mut tää oli tosi hyvä lisää näitä

Maryna-88 kirjoitti...

heidi: Kun tässä osoitteessa oli ennen Hirvosen legacy, jonka sitten lopetin.. En viitsinyt uutta blogia perustaa vaan aloitin uuden tarinan tänne.

Anonyymi kirjoitti...

Oi tosi hyvin kerrottu! Nyt en ehdi lukea enempää, mutta palaan pian lukemaan loputkin. Linkitin sut :)

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hyvä alku ^^
Pakko lukee noi loputki :'D < 33
Miten noita kuvia saa otettuu?

Anonyymi kirjoitti...

Upeaa! Joni on tosi söpö Mä kirjauduin vasta tänään,mutta oon lukenu sun tarinoit jo piiittkäään.
=D

Anonyymi kirjoitti...

Linkitä mut mun osoite on

http://sassukanblogi.blogspot.com/2009/08/dumontien-
suku.html#commentsite

Sassukka kirjoitti...

Heippa Maryna! olisiko linkitys paikalla? mä anelen sua Nimittäin linkitin sut ja todella mielelläni ja osoitteeni
onpi anteeks oon toi tyhmä anonyymi!
http://sassukanblogi.blogspot.com/2009_08_01_archive.html

Anonyymi kirjoitti...

Siis todella hyvä!!!!!!! :)
Rupeen heti lukee osa 2!

Kävijälaskuri

Lisätty 14.9.2008