







Leevi sen sijaan yleni, rikospoliisiksi. Tietääkö kukaan miten pitkä tuosta on huipulle?

Illalla Leevi kaappasi Lemmen syliinsä. "Mitäs sanoisit jos, tiedäthän.." Lempi hymyili viekkaasti ja vastaukseksi suuteli häntä. Yö oli ainutlaatuinen molemmille.

Sitten kasvoivat Tinan ja Penin jälkeläiset. Tässä on Pipa, joka jäi taloon..

..ja Papu, joka myytiin. Lähes identtisiä kyllä, vain eri sukupuoli.

Lempi oli hyvää pataa varsinkin Manun kanssa, muttei yrittänytkään ottaa heidän äitinsä paikkaa mistä poika oli kiitollinen.

Lapset pitivät edelleen yhtä, aina yhteisistä läksyjenlukutuokioista lähtien. Kummallakaan ei ollut montaa omanikäistään kaveria, joten he pitivät seuraa toisilleen.

Mutta muuttuisiko tämä ainutlaatuinen suhde, kun Millakin kasvaisi teiniksi? "Ei varmasti!" Milla päätti uhmakkaasti puhaltaessaan kynttilät.

Lapsenomainen sievyys vaihtui nuoren naisen kauneudeksi. Arpa soi tytölle tavoitteeksi romantiikan (plääh) ja toiveen terästitaaninaiseksi pääsystä. Millaa miellyttävät juhla-asuiset, muokatuilla hiuksilla varustetut miekkoset, mutta itserakkaita bodareita hän ei voi sietää.

Kisut olivat sittenkin päässeet asiaan, ja pian perhe kasvoi yhdellä pienellä tassuttajalla. Tyttöpentu ristittiin Mököksi.

Lemmellä oli pientä viatonta(?!) flirttiä työtoverinsa kanssa. "Ei Leevin tarvitse tietää tästä.."

Viime viikkoina Lemmen mukavuudenhalu oli kasvanut huomattavasti, hän oli mm. alkanut nauttia suunnattomasti pitkistä vaahtokylvyistä ja maukkaista aterioita. Arvaako kukaan syytä?

Ei tainnut olla kovin vaikeaa :) Lapsi(a) siis tiedossa.

Lempi riensi oitis herättämään Leevin kertoakseen uutisen. Tämä kaappasi hänet hellään suudelmaan, eli lapsi lienee toivottu.

Irtouduttuaan toisistaan Leevi yht'äkkiä polvistui ja kaivoi patjan alta (eihän noihin pöksyihin mitään mahtuisi!) sormusrasian. "Lempi, rakastan sinua ja tiedän että tunnet samoin.. Mennäänkö naimisiin?" Lempi hyppi täpinöissään paikallaan ja otti sormuksen. "Totta kai, hupsu! Kysytkin vielä." Iloinen uutinen kerrottiin myös lapsille, jotka olivat onnellisia isänsä puolesta.

Seuraava päivä oli lauantai, ja Manu ehdotti Millalle pientä puolisonetsintäkierrosta. "Ulkoilmabaarissa voisi tärpätä, olen kuullut että joku edesmennyt sukulaisemme löysi sieltä taannoin sulhasen.."

Pian sisarukset seisoivatkin suuren, baaritiskejä täynnä olevan tontin edessä. Eikun tsekkaamaan ehdokkaita!

Ensi vilkaisu osoitti, että valikoima oli varsin miesvoittoinen. Siispä Manu päätyi puhelemaan ohikulkijoille Millan alkaessa katselemaan lähemmin. Tällainen ehdokas osui ensimmäisenä varteenotettavana silmään, muttei hänkään ehkä parhaasta päästä.

Tämän herran kaltaisia oli valitettavasti suurin osa.. Käyskenneltyään hetken Millan katse osui kuitenkin erääseen takkutukkaan..

"Oih, mitkä silmät!" Milla huokaisi, ja riensi oitis jututtamaan tätä nuorukaista. Miekkonen esitteli itsensä Markukseksi, ja kertoi tekevänsä tarjoilijan töitä kunnes löytäisi jotain parempaa - tai kun perustaisi perheen. Milla valehteli olevansa etsimässä sulhasehdokkaita aikuiselle sisarelleen, ja sai näin puijattua mieheltä tämän numeron.

Palatessaan veljensä luo Millan huomio kiinnittyi myös erääseen kaljupäähän, mutta hetken tätä tarkasteltuaan luopui ajatuksesta. "Hänhän on kuin isän kaksoisolento!"

Sillä välin Manu oli iskenyt silmänsä erääseen teinityttöön, joka ei kylläkään edes vilkaissut poikaan.. Haaveilusta ei tietenkään ole mitään haittaa.

Sisarukset tapasivat myös tätinsä Liljan, joka antoikin heille muutamia neuvoja liittyen aikuisuuteen. "..ja ottakaa opiksi isästäni, siis teidän ukistanne: pettäminen ei kannata!"

Kotiinkin oli lopulta palattava, ja Milla saikin melkein heti nousta kimppakyytiin (hän oli saanut töitä lainvalvontauralta). Se kannatti, sillä hän on nyt teiniuransa huipulla!

Mata ei sulattanut miehensä kihlattua aivan niin helposti, ja näytti sen myös. Lempi ei niin vaan hätkähtänyt, olihan hän itse asunut lapsuutensa vanhalla perintötilalla jonka pihaa koristivat lukuisat hautakivet ja monumentit. Kummituksiin hän oli tottunut.

Raskausaika oli tasaista nukkumisen, syönnin ja loikoilun rytmittämistä, eikä mitään vaaratilannetta onneksi tullut.

Tässäpä oli tämä rupeama. Seuraava osa Miten kävi muille? - osa, eli ei yhtä pitkä kuin nämä muut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti