Anteeksi, että tämä taas hieman viivästyi.. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, eikö? :)
Nikita osoittautui hyvin eteväksi koiraksi, ansaitsi ylennyksiä heti ensimmäisestä päivästään lähtien - kiitos taitojen, joita hänellä oli valmiina jo aikalailla.
Milena toteutti viimein jo kauan mielessään kyteneen ajatuksen eläkkeelle jäämisestä, näin hänellä olisi mahdollisuus viettää viimeiset päivänsä perheensä kanssa.
Aikaa jäi enemmän myös aviomiehelle. Jonin ja Milenan suhteet olivat lämmenneet uudelleen vanhuuspäivien myötä, he olivat kuin vastarakastuneita.
Moona soitteli ahkerasti Turkan kanssa, heistä oli kehkeytynyt hyviä ystäviä varsin lyhyessä ajassa. Ei tainnut miekkonen aavistakaan mitä tällä neidillä oli suunniteltuna hänen varalleen..
Ei aikaakaan kun koitti jo Moonan aikuisuuteen astumisen aika. Pahaa-aavistamaton Turkka oli myös kutsuttu paikalle seuraamaan kynttilöiden puhallusta. Salaperäinen virne naamallaan Moona lähetti hiljaisen toiveen yläkertaan, koskien mitäpäs muuta kuin hänen ja Turkan tulevaisuutta, ja puhalsi kynttilät. Valitettavasti juhliin saapui juuri silloin odottamaton vieras..
Milenaa tultiin nimittäin hakemaan viimeiselle matkalleen. Mitä, enhän minä vielä voi lähteä, enhän näe edes lapsenlapsiani! Kuolema ei kuitenkaan antanut armoa, ja pää painuksissa Milena katosi sumuun jättäen huoneen haudanhiljaiseksi.
Jonille lopullinen ero vaimostaan oli liikaa, ja hän koki täydellisen romahduksen. Hänen ainoa koskaan rakastamansa nainen oli poissa..
Psykiatri kutsuttiin paikalle pikimiten, ja hetkeä myöhemmin Joni oli jota kuinkin tolpillaan. Väkinäinen hymy huulillaan hän kiitti tohtoria ja laahusti huoneeseensa pyytäen saada olla rauhassa.
Moona ei juuri kiinnittänyt huomiota isänsä alakuloisuuteen. Heti vaatteet vaihdettuaan hän oli alkanut pehmittää Turkkaa kehuvilla sanoilla ja flirttailevilla katseilla. Turkka puolestaan yritti hillitä itsensä ajattelemasta tätä hurmaavaksi naiseksi kasvanutta _ystäväänsä_. Valitettavasti brunetet olivat hänen heikkoutensa, eikä hän voinut enää kiistää ihastumistaan..
Hetkeä myöhemmin pari vaihtoi ensisuudelmansa. Tahtoisitko muuttaa luokseni? Moona kysyi varovasti. Mikään ei ilahduttaisi minua enemmän, Turkka vastasi, tuoden samalla mukanaan muutaman tuhannen simoleonin lisän perheen kassaan.
Vielä samana iltana Turkka passitettiin vaateostoksille, hän oli lopettanut työnsä baarimikkona ja Moona oli huomauttanut asunvaihdoksesta - mahdollisimman pian sittenkin! Samalla kartutettiin vaatevarastoa myös muutamilla lastenvaatteilla.
Myös talo koki sisustuksen muutoksen - Moonan pyynnöstä jälleen. Makuuhuoneen tummempi sävytys tosin oli ollut enemmän Turkan toiveena.
Seuraavana aamuna Turkka aloitti työt lääketieteen alalla. Tähän väliin olisikin aiheellista kertoa, että hän on perhetavoitteinen rapu elämäntoiveenaan kultavuosipäivän vietto. Luonnepisteet ovat 9-4-4-7-4. Turkan sydäntä lähellä ovat blondit tai muokatut hiukset omaavat simit, sen sijaan silmälaseja hän ei mielellään heilallaan katselisi. 
Rosvokin oli jo ehtinyt varttua aikuisen koiran mittoihin. Toivottavasti se pääsisi pian lämpimiin tunnelmiin Nikitan kanssa.
Muutama päivä kului arkeen totutellessa, kunnes Moona päätti - poiketen yleisistä romantiikkatavoitteisen tavoista - kosia rakastaan. Ajatus monessa eri sängyssä hyppimisestä ei häntä juuri houkutellut, eikä ajatus lapsestakaan tuntunut kovin kaukaiselta. Turkka oli tietenkin iloinen tästä, vaikka olikin itse suunnitellut kosintaa lähipäivinä.
Kihlausta juhlistettiin kahden kesken vällyjen välissä. Valitsin ehdottomasti oikean miehen, Moona ajatteli, nukahtaen pian onnellisena Turkan kainaloon.
Vapaapäivinään Moona koulutti Rosvoa, luki ja haaveili tulevaisuudesta. Uuden sisustuksen seuraksi hän oli myös teetättänyt hienon terassin talon liepeille, ja olipa pihalle rakennettu hääpaikkakin tulevan varalle.
Hieman takapakkia tuli Turhan potkuista. Mies olikin hyvin allapäin tästä, hänenhän kuuluisi tuoda rahaa perheeseen eikä saada potkuja!
Moonalla oli keinonsa miehensä lohduttamiseen, ja kahdenkeskisestä illasta piristyneenä Turkka aloittikin uudestaan samalla alalla seuraavana aamuna.
Viikot kuluivat, tosin eivät täysin entiseen malliin. Moona oli alkanut kärsiä oudosta aamupahoinvoinnista, ja tunsi itsensä alati väsyneeksi vaikka nukkui kahdeksasta kymmeneen tuntiin yössä. Hän otti asian puheeksi aamiaispöydässä. Tiedätkö, luulen että meille on tulossa vauva. Turkka ei voinut ensin uskoa korviaan, mutta kurottautui pian halaamaan Moonaa pöydän yli. Sittenhän ei auta muu kuin..
..mennä naimisiin! Niin, häät järjestettiin samaisena iltapäivänä muutaman läheisimmän ystävän ja Moonan isän voimin. Moonan kaunis hääpuku oli peruja hänen isotädiltään, Milena oli toivonut tämän käyttävän sitä vaikkei itse olisi enää näkemässä.
Kakun maistelun jälkeen Joni piti koskettavan puheen tyttärelleen..
..ja pari jakoi ensimmäisen suudelmansa aviomiehenä ja vaimona.
Joni hankki Moonalle häälahjaksi kissanpennun, joka sattui olemaan tämän nuoruudessa huostaanotetun Vilin jälkeläisiä. Naaraspentu sai nimekseen Vilma.
Vieraiden lähdettyä limusiini saapui viemään vastanaineet hienoon ravintolaan ja rentoutumaan kylpylään.
Rosvo ja Nikita päättivät tutustua toisiinsa hieman paremmin, ehkä pikku-Vilma saisi pian kokoistaan leikkiseuraa.
Muutamaa päivää myöhemmin Moona huomasi mahansa pyöristyneen raskauden merkiksi ja vaihtoi päälleen hieman rennommat vaatteet. Äitiysloma alkaisi pian, joten hänellä olisi rutosti aikaa suunnitella nimiä ja lastenhuoneen sisustusta.
Jonin tila ei ollut paljoa kohentunut Milenan poismenon jälkeen, ja hän koki jo toisen romahduksen lyhyen ajan sisällä. Välillä hän sortui jopa kerjäämään rahaa kadulla, vaikka siitä ei todella ollut enää puutetta.
Ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun kohtalo päätti päättää myös Jonin päivät. Alhaisesta mielialastaan huolimatta Joni olisi tahtonut elää nähdäkseen lapsenlapsensa syntymän, mutta alistui lopulta - näkisihän hän taas rakkaan Milenansa.
Moona oli alakuloinen ja hieman peloissaankin nyt kun molemmat vanhemmat olivat poissa, synnytys läheni viikko viikolta ja hän epäili ettei selviäisi siitä. Parasta käydä synnytysvalmennuksessa, ehkä Turkkakin lähtisi mukaani..
Turkan häälahja kullalleen oli upea, vanhanmallinen avoauto. Miten sinä luulet minun ajavan tuota tämän mahan kanssa? Moona kysäisi naurahtaen, mutta halasi lopulta miestään kiitokseksi.
Viimein koitti Moonan kauhulla odottama h-hetki, keskellä yötä kuten - hän oli valmennuksessa kuullut kerrottavan - monesti kävikin. Toisella puolen taloa nukkunut Turkka heräsi vaimonsa huutoon, mutta ehti paikalle vasta lapsen jo tultua maailmaan.
Parin esikoinen ja kolmannen sukupolven ensimmäinen jäsen oli isänsä ihon ja hiukset sekä äitinsä silmät perinyt poika. Sinut minä ristin.. Toniksi. Moona joutui kuitenkin antamaan vastasyntyneen Turkan syliin tuntiessaan oudon paineen päässään..
Synnytys taisi sittenkin olla hieman liikaa Moonalle, tai sitten hän oli yliarvioinut valmiutensa ryhtyä äidiksi. Psykiatri onneksi pelasti tilanteen tälläkin kertaa.Tässä tämä taas oli, seuraavassa osassa nähdään siunaantuuko perheeseen kenties lisää lapsia. Comments make me happy ^^
