29. Haaveilua

Nyt on kirjoitusinto päällä, joten tässä vielä toinen osa samana päivänä!

Aikuisuus alkoi painaa päälle sekä Sakua että Samulia, ja puolison etsintä oli aloitettava hyvissä ajoin. Piipahtaessaan eräänä iltana Lulun kolmannessa mielessä Samuli tunsi kerrankin onnen potkaisseen häntä. Nainen ei pistänyt pahakseen, kun Samuli tuli jutustelemaan niitä näitä säästä sun muusta. Samuli tunsi jotain lämmintä läikähtävän sisällään, kun tämä Lindaksi itsensä esitellyt vaaleaverikkö väläytti hänelle säteilevän hymynsä. Ilta alkoi kuitenkin nopeasti vaihtua yöksi. "Minun täytyy valitettavasti nyt lähteä," Linda sanoi. "Oli todella mukava jutella kanssasi, Samuli. Olen juuri muuttanut tänne, ja on mukava huomata että ihmiset ovat täällä näin ystävällisiä ja vastaanottavaisia." Nainen kääntyi vielä vilkuttamaan Samulille, kunnes katosi ihmisvilinään. Samuli päätti vielä istahtaa hetkeksi baaritiskin ääreen ja tilasi itselleen kokiksen. Lindat kauniit kasvot olivat painautuneet hänen mieleensä, eikä hän jutustellessaan viereensä istuneen naisen kanssa tuntenut olevansa täysin läsnä. Tämäkin nainen oli varsin kaunis, ehkä hänestä tulisi hyvä vaimo jollekin tulevalle sukupolven vesalle..
Samuli palasi kotiin myöhään yöllä, ja heräsi seuraavana iltapäivänä juuri parahiksi todistamaan Sakun varttumista aikuiseksi.
Vaihdettuaan jotain tyylikkäämpää ylle Saku nappasi lehden ja löysikin budjetilleen sopivan asunnon lähistöltä. Taksi kaarsi hetkeä myöhemmin pihaan vieden Sakun aloittamaan omaa elämäänsä muualla. Perijäksi suoriutui siis Samuli :)
Kaikki kolme koiraa päätettiin luovuttaa pois, eikä tilalle otettaisi aivan heti uusia lemmikkejä. Syynä oli oma kyllästymiseni..
Samuli oli tuonut koulusta mukanaan Kainon, johon hän oli salaa hieman ihastunut. Ensin hän ajatteli hurmata tytön upealla uimahypyllä, mutta jänisti viime hetkellä ponnahduslaudalta :D
Kaino ei onneksi ollut sellainen tyttö, johon olisi napannut hienot temput ja machoesitykset. Pieni puna karahti Samulin poskille, kun tyttö yht'äkkiä halasi häntä ^^

Samuli pyysi tyttöä liittymään perheen illallispöytään, mutta ruoka sai jäähtyä lautaselle nuoren parin luodessa helliä katseita toisiinsa.
Seuraavana päivänä, ensimmäisen kerran pitkään aikaan sekä Sami että Maiju saapuivat töistä ylenneenä. Molemmat ovat tätä nykyä pakoauton kuljettajia ^^
Sitten kasvoi viimeinenkin perheen lapsista teini-ikään. Salla pysyi hyvin nättinä, mutta tytöllä olikin mielessään hieman radikaalimpi muutos..
Seuraavana päivänä tyttö saapui koulusta punahiuksisena ja vahvassa meikissä. Hänen koulukavereidensa innostus animeen oli tarttunut häneenkin, ja tyttö muistutti nyt itsekin enemmän mangahahmoa :) Maiju ja Sami yllättyivät ensin tyttärensä muutoksesta, mutta hyväksyivät sen täysin. "Antaa kaikkien kukkien kukkia" oli ollut Maijun äidin motto.


Tässä välissä jyräsin Romppasten talon maan tasalle ja rakensin uuden. Ulkokuva talosta tulee myöhemmin, kunnes saan aikaiseksi somistaa pihaakin jotenkin..
Tällainen näkymä on ulko-ovelta eteiseen. Valkea ovi vie vanhempien makuuhuoneeseen, ja sitä vastapäätä on WC.

Vaaleansävyinen olohuone/harrastushuone.
Ja sama toisesta suunnasta. Samulikin päässyt kuvaan, anteeksi timantti..
Alakerran WC/kylpyhuone.

Maijun toiveesta purppuran sävyiseksi sisustettu vanhempien makuuhuone..

..jonka vieressä pikkuinen lastenhuone. Kerrankin muistin sen jo nyt eikä tarvitse jälkeenpäin lisätä :D

Tässä sitten yläkerran aulaa. Shakkipöytää vastapäätä huoneen toisella puolella on vielä kirjahylly ja pieni sohva.
Sallan huone. Punainen vallitsevana värinä ja seinillä itämaisia julisteita - tällainen huone kelpaisi minullekin ^^
Sallan huoneen vieressä Simon ja Samulin huone.

Lopuksi vielä yläkerran WC/kylpyhuone.

Sallasta oli tullut teiniksi kasvettuaan melko omissa oloissaan viihtyvä, hän vietti mielellään aikaa maalaamalla tai soittelemalla pianoa. Koulussa hänellä kuitenkin riitti kavereita, eikä häntä eriävästä tyylistään huolimatta kiusattu.
Uuteen taloon kehtasi kutsua myös mielitiettynsä ^^

Ja niin Samuli jakoi ensisuudelmansa Kainon kanssa. Kaino on muuten kolmannen sukupolven Tonin ja tämän miesystävän adoptiotytär :D

Kainon lähdettyä Samuli kertoi yksityiskohtaisesti äidilleen, miltä oli tuntunut suudella tytön kanssa ;D

Kaino oli toki ihana, mutta jotenkin tytön kanssa oleilu ei tuntunut Samulista oikealta. Joku toinen oli yhä hänen ajatuksissaan.. Samuli vietti aamupäivän soittelemalla lähialueen Linda-nimisille simeille, kunnes viimein taisi osua oikeaan. "Linda? En tiedä muistatko minua, mutta olen Samuli sieltä Stadista.. Meillä oli mukava juttutuokio tässä taannoin." Hetken hiljaisuuden jälkeen linjalta kuului vastaus. "Ai Samuli, kyllähän minä sinut muistan! Olipa mukavaa kun soitit, olin kuolla tylsyyteen." He juttelivat tovin viime viikkojen tapahtumista, kunnes Samuli keräsi rohkeutensa ja kysyi tahtoisiko Linda lähteä keilaamaan. "Keilaaminen kuulostaa hyvältä! Nähdäänkö Keilamaniassa vartin päästä?" He sopivat tapaamisen, ja Samuli laski hymyillen luurin.

Noin vartin kuluttua Samuli tapasi Lindan keilahallin edustalla, ja he päättivät aloittaa pelin oitis. Lindan ollessa vuorossa Samuli vajosi hetkeksi ajatuksiinsa.

Hän on niin kaunis.. Nuo siniset silmät ovat lumoavat. Mutta miten hän muka voisi pitää minusta, vaivaisesta teinipojasta? Samulin ajatukset keskeytyivät, kun oli taas hänen vuoronsa.

Muutamaa peliä myöhemmin molemmat olivat aivan uuvuksissa. Samuli tahtoi kiittää seuralaistaan. "Kiva että tulit. Näytät muuten tosi kauniilta tänään.." Linda näytti ensin häkeltyvän pojan kommentista, mutta hymyili sitten. "Kiitos Samuli.. Mitäs sanoisit jos syötäisiin vielä jotain tuossa kahvilassa?" Samuli piti ajatusta hyvänä, ja he menivät varaamaan pöydän.
Ruokaa odotellessa Samuli huomasi jälleen ajattelevansa vain vieressään istuvaa kaunokaista. Pitäisi ryhdistäytyä, eihän tämä voisi mitenkään toimia..

Lounaan jälkeen he kävelivät ulos, ja Linda halasi Samulia hellästi. "Kiitos, minulla oli oikein hauska päivä. Otetaan joskus uusiksi!" Istuttuaan taksiin Samuli näki Lindan seisovan vilkuttamassa hänelle jalkakäytävältä. Hän vilkutti takaisin, ja kääntyi sitten hymyillen poispäin. Ei koskaan pidä sanoa 'ei koskaan'..
Maiju ei suostunut antautumaan vanhuudelle, vaan tahtoi vaatteillaan ja meikillään osoittaa olevansa ainakin mieleltään nuori. Tuo mekko ei kyllä jätäkään mitään arvailun varaan ;)

Valmistuttuaan koulusta Samuli oli saanut töitä urheilu-uralta. Hän haaveili nousevansa kunnioitettavaksi eläväksi legendaksi, vaikkei se ollutkaan hänen oikea elämäntoiveensa.

Katsellessaan kaunista vaimoaan Samikin tunsi itsensä vielä nuoreksi pojanklopiksi, eikä pystynyt pitämään näppejänsä erossa rakkaastaan. Lapset saivatkin usein häpeillen paeta paikalta kun vanhemmat pääsivät vauhtiin ;)

Seuraavassa osassa perijä kasvaa aikuiseksi! Miten käykään Lindan kanssa?