26.Iloa ja surua

Toinen osa melkein heti perään :>

Milla oli innoissaan kuultuaan tulevansa isoäidiksi, ja jakeli neuvoja äitiydestä tyttärelleen jo kuukausia ennen syntymää. Maiju otti tiedot kuitenkin kiitollisena vastaan, hän kyllä ymmärsi jo nyt ettei äitiys aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.

Maiju ei kuitenkaan jaksanut ottaa turhaa stressiä perheenlisäyksestä, vaan suhtautui asiaan rennoilla mielin. "Hyvä homma, sinusta tulee pian isä!" Sami kuunteli vaimonsa höpinöitä hieman huvittuneena.

Kotiaskareita Maiju jatkoi lähes normaaliin tahtiin, pitäen kuitenkin huolta ettei Milla sattuisi paikalle ja alkaisi läksyttää häntä liiasta rehkimisestä. Mitä haittaa kevyestä siivoamisesta voisi olla? Siivous rokotti odottavalle äidille erityisen tärkeää uniaikaa, ja Maiju sai huomata heräilevänsä milloin sohvalta kirja kasvoilla, milloin taas naama ruokalautaselta. Viimein Milla myös huomasi hänen uupuneen olemuksensa, ja määräsi jättämään kaikki vähänkin enemmän ponnistelua vaativat askareet hänelle.Maiju ei tahtonut ottaa riskiä, että hän jollain kerralla nukahtaisi ja kaatuisi vatsansa päälle, joten viimeiset viikot hän otti mahdollisimman rennosti rentoutuen pitkissä kylvyissä ja nauttien siitä, että sai nukkua myöhään aamuisin.
Viime kerralla syntynyt Nasukin saavutti jo täysikasvuisen koiran mitan, ja voi miten suloinen siitä tulikaan :)Sami piti huolen perheen elannon hankkimisesta työskennellen välillä pitkääkin päivää, mutta ajatellen että siitä olisi vain apua tulevaisuudessa. Ei sillä etteikö suvun kassassakin olisi jo riittävästi rahaa; sukupolvien saatossa tili oli saavuttanut kunnioitettavan lähes 200 000 simoleonin summan ^^
Syötyään välipalaa Maiju päätti ottaa pienet nokoset ennen illallista, mutta pysähtyikin kesken askeleen kun jotain lämmintä alkoi yht'äkkiä valua hänen jalkojaan pitkin ja vatsassa tuntui kamala vihlaisu. Synnytys oli käynnistynyt! Maijun huuto sai paikalle kaikki talossa olleet, ja Samikin jätti ateriansa kesken huomatessaan vaimonsa tilan. Enää ei ehdittäisi sairaalaan.. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja väsyneenä mutta onnellinen hymy kasvoillaan Maiju katseli vastasyntynyttä silmiin. "Onpa sinulla kauniin siniset silmät, pikkuinen.. Oma pieni poikani." Kaikki olivat innoissaan tulokkaasta, ja onnittelivat tuoretta äitiä ja isää. "Mikä sen nimi on?" Mia kysyi paijatessaan siskonpoikaansa. "Saku on sopiva, eikö teistäkin?" Kaikki nyökkäilivät myöntymisen merkiksi.
Milla passitti synnytyksestä uupuneen tyttärensä lepäämään, ja otti Markuksen kanssa talon ja vastasyntyneen hoitaakseen että tuore äiti saisi kerätä voimia tulevien viikkojen varalle. Valitettavasti jo seuraavana iltana päättyi Markuksen maanpäällinen taival, joka tuli minullekin yllätyksenä.. Jälkeensä hän jätti suvun toisen platinahaudan ja perintöä lapsilleen ja vaimolleen. Milla suri pitkään menetettyään elämänsä rakkauden, mutta lohduttautui ajatuksella että pian hänkin seuraisi miestään taivaaseen.Sami onneksi tiesi miten saada Maijun ajatukset edes hetkeksi muualle tämän isän kuolemasta. Maiju lupasikin ryhdistäytyä, Sakun ja heidän parisuhteensa vuoksi.
Nyt kun talossa oli taas hieman tilaa, sai Nasu kumppanikseen leikkisän Roki-uroksen. Kaikki talossa toivoivat taas uusia koiranpentuja hellittäviksi.
Sakun vauvaikä kului rauhalliseen tahtiin, kunnes tuli aika kasvaa hieman lisää pituutta. Mitä muuta voikaan odottaa hyvännäköisiltä vanhemmilta kuin tällaista söpöliiniä? :) Poika on horoskoopiltaan härkä, luonteeltaan hyvin toimelias ja leikkisä mutta (valitettavaa kyllä) melkoinen marisija. Seuraavana päivänä koitti sisaruksista keskimmäisen, Mian aika saavuttaa aikuisuuden ilot. Hän on kyllä myös hyvin kaunis, mutta tahdoin hieman vaihtelua ainaiseen terästitaaninainen-elämäntoiveeseen (ei sillä etteikö hullua tiedemiestäkin olisi ollut jo tarpeeksi, mutta..). Löydettyään kaapista hieman tyylikkäämpää päällepantavaa ja sitaistuaan pitkän tukkansa ponnarille Mia hyvästeli sisarensa halauksella ja nousi taksiin - kohti omaa elämää omassa kodissa. Sakun lempilelu oli pieni tamburiini, jonka Milla oli ostanut tyttärenpojalleen syntymäpäivälahjaksi. Poika löydettiin musisoimasta heti kun hänet päästettiin kehdosta, josta puheenollen..
..Saku osasi nostaa kunnon äläkän jos joku ei heti huomioinut hänen heräämistään. Tällaista se on näiden marisijoiden kanssa ikävä kyllä, onneksi pojalla sentään on oma huone. Lähinnä lastensa iloksi Sami osti suloisen mamsterin nimeltä Bansku, mutta koko perhe rakastui tuohon pikku otukseen ja se sai ainakin yhtä paljon huomiota kuin perheen koirat.Vain muutama viikko Markuksen poismenon jälkeen koitti aika myös Millalle poistua maan päältä. Hän ei olisi millään tahtonut jättää tytärtään vielä, mutta paloi jo halusta päästä jälleen miehensä syleilyyn ja antautui lopulta Viikatemiehelle.
Elämä jatkui nyt kolmen simin, neljän koiran ja mamsterin asuttamassa taloudessa päivä päivältä varttuvaa Sakua opettaen ja töitä tehden. Aina välillä Maiju saattoi vain purskahtaa yht'äkkiä itkuun, varsinkin Milla oli ollut hänelle hyvin tärkeä tuki ja turva ja nyt tätä ei enää ollut. Hän tunsi epäonnistuneensa äitinä, ja se toi hänelle vielä lisää surua ja apeaa mieltä. Jotain kuitenkin tapahtui, joka sai Maijun ottamaan itseään niskasta kiinni: hän sai huomata odottavansa toista lasta. "En voi jatkaa näin enää, Saku ja tämä tuleva lapsi tarvitsevat tasapainoista äitiä eivätkä tällaista hermorauniota." Maiju pystyi lopulta avautumaan viime viikkojen tuntemuksistaan Samille, ja alkoi taas nauttia elämästä ja viettää aikaa perheensä parissa sen sijaan että hautoisi kaikkea sisällään.
Selvisi myös, mistä Saku oli taipuvaisuutensa musikaalisuuteen perinyt :) Sami rakasti pianon soittoa, ja säesti usein poikaansa tämän pimputellessa tamburiinilla.Raskaus olikin edennyt jo huomattavasti pidemmälle kuin Maiju oli luullut: neuvolassa sen kerrottiin edenneen jo seitsemännelle kuulle! Maiju oli ollut niin allapäin ja omissa maailmoissaan, ettei ollut kiinnittänyt huomiota kasvavaan vatsaansa ja ajatellut väsyneisyytensäkin johtuneen surusta.
Oli aika opettaa vielä viimeiset taidot Sakulle, hänenkin taaperovuotensa olivat menneet ohi kuin siivillä. Poika oli hieman valikoiva sanastonsa suhteen, ja suostui sanomiin 'isi' vasta viimeisenä :P Tämmöinen poika hänestä sitten kasvoi :) Pojassa on enemmän isänsä näköä kuin äitinsä, vain hiustenväri on äidin. Tunnollisena poikana Saku oli alusta alkaen auttamassa siivouksessa, Sami oli kertonut hänelle että äiti tarvitsi lepoa koska odotti Sakulle sisarusta ja hän päättikin heti mennä kitkemään takapihan valloittaneet rikkaruohot. "Reipas poika," Sami totesi Maijulle ylpeyttä äänessään, eikä tämä voinut muuta kuin hymyillä. "Isäänsä tullut." Jo kärsimättömänä tulevasta aikuisuudestaan Mika kasvoi jo illalla sen sijaan että olisi odottanut seuraavaan iltapäivään oikeita syntymäpäiviään. Samantien hän tilasi taksin itselleen ja astuessaan ulos ovesta huudahti vain: "Tsau sisko, tulen sitten käymään vaimoni kanssa!" Maiju pudisti päätään huvittuneena ja ajatteli haikeana, että nyt he kaikki kolme olivat jo aikuisia ja omaa perhettä perustamassa. "Niin se aika kuluu.."
Yön pimeydessä alkoi erään perheen koiran synnytys, mutta kyseessä ei ollutkaan Nasu vaan Nana; Nasu saisi siis vielä sisaren ennen kuin hankkisi omia pentuja.
Tuloksena jälleen kerran vain yksi pentu, tämäkin naaras. Täysin identtinen pentu Nasun kanssa nimettiin Napiksi. Vain hetkeä myöhemmin Maiju sai herätä tuttuun poltteeseen. Sami ei tuntunut havahtuvan, vaikka vaimo huusi kurkkunsa käheäksi vieressä. Miehet.. Samikin nousi lopulta todistamaan toisen poikansa syntymää, muuten identtinen Sakun kanssa mutta mustien hiuksien täytyy olla peruja Millalta. "Katso nyt Sami, meillä on kaksi poikaa.." Sami kiersi sängyn ympäri tervehtimään pienokaista. "Miten olisi, kävisikö Samuli nimeksi?" hän kysyi. "Samuli.. Se on hyvä nimi. Saku ja Samuli."

Kommentteja kaipailisin :) Minut saa edelleen linkittää ja kysymällä pääsee itsekin linkkilistaan!