2. Yllätyksiä ja kasvua

Tässä toinen osa, olkaapa hyvä!

Heti raskauden alkuvaiheessa Milena sai huomata, ettei äiti ollut liioitellut varoitellessaan sen haittavaikutuksista: suurin osa vuorokaudesta kului nukkuen ja valveilla ollessa nälkä kurni jatkuvasti, erityisesti öisin. Milena jättäytyi ajoissa äitiyslomalle, poliisin työ vaatii tarkkaavaisuutta eikä hän pystynyt keskittymään muuhun kuin tulevaan perheenlisäykseen.

Makuuhuoneeseen rakennettiin syvennys kehdolle, lastenhuoneeseen kun ei vielä ollut varaa. Lisäksi Milena tuntisi olonsa rauhallisemmaksi, kun vauva nukkuisi samassa huoneessa. Joni auttoi vaimoaan niin kotitöissä kuin käymällä tämän puolesta ostoksilla, vauvan ja äidin terveyttä ei sopinut vaarantaa turhalla rehkimisellä.Välillä miekkosen ajatukset harhailivat johonkin täysin sopimattomaan.. Tästä ei kyllä kerrota Milenalle!
Edelleen kasvava maha sai Milenan ajattelemaan kaksosten mahdollisuutta. Miten pärjäämme, jos vauvoja onkin kaksi? Tilaakaan ei ole tarpeeksi.. Varmistaakseen asian Milena tilasi ajan ultraan, ja huokaisi helpotuksesta kätilön löytäessä vain yhden vauvan. He ehtisivät kyllä hankkia lisää myöhemmin.
Ainakaan vieraanvaraisuudella ei Jonia oltu pilattu, viedä nyt ainoa istuin vieraan nenän edestä! Hyvä ettei mahdolliselta puolisoehdokkaalta kuitenkaan.
Myöhään eräänä iltana Milena heräsi kummaan poltteeseen ja huomasi lapsiveden menneen. Joni! Nyt se syntyy, auta minua! hän huusi, mutta Joni ei osannut muuta kuin levitellä käsiään. Ihan rauhassa kulta, hyvin se menee!Niin menikin, ja hetkeä myöhemmin Milena piteli käsissään suloista tyttövauvaa. Katso Joni, meidän pieni tyttäremme! Minkä annamme nimeksi? - Miten olisi Maija?Pikkuisesta Maijasta tuli vanhempiensa silmäterä, mutta he eivät unohtaneet jakaa huomiota myös toisilleen. Vauvan nukkuessa vietettiin monia helliä hetkiä, ja elämä hymyili.Äitiysloma oli pian ohi, ja Milenan oli palattava töihin. Maijaa hoitamaan palkattiin lastenhoitaja, joka hoiti hommansa luultua paremmin ja saattoi jäädä ylitöihinkin, että vanhemmat saisivat huilia työpäivän jälkeen.Molemmat menestyivät töissä tasaiseen tahtiin: Joni oli askeleen lähempänä unelmaansa saatuaan ylennyksen huijariksi....kun taas Milena pääsi poliisivirkailijan pestiin. Hienoa, pian pystymme laajentamaan taloa! Vaimoaan vastaan tullut Joni onnitteli vaimoaan halauksella, ja johdatti tämän sisälle salaperäinen hymy huulillaan.Milena yllättyi iloisesti huomatessaan, että koko talo oli siivottu ja illallinen valmiina odottamassa. Ruokailua seurasi kahdenkeskinen hetki makuuhuoneen puolella, ja pari nukahti onnellisena toistensa viereen.Vaikka Milena oli hylännyt haaveensa suuresta lemmikkipesueesta, oli hän iloisesti yllättynyt Jonin ehdottaessa kissanpennun adoptointia. Emmeköhän me yhden pentueen pysty kasvattamaan, hän tuumi. Niin perheeseen saapui karvakuono nimeltä Vili.Vielä suuremman yllätyksen Milena koki, kun huomasi odottavansa toista lastaan. Pahoinvointia oli kyllä ollut muutamana aamuna.. Toista lasta ei oltu suunniteltu aivan näin pian, mutta se olisi ilman muuta toivottu. Ehkä meitä siunataan tällä kertaa pojalla, Milena toivoi mielessään.Toinen raskaus osoittautui ensimmäistä hankalammaksi: Milena oli entistä väsyneempi ja yrittäessään nukkua näki toistuvasti painajaisia, useimmiten lapsien menettämisestä. Joni oli yhä useammin poissa töiden takia, mutta Milena yritti jaksaa sillä rahaa oli saatava.Hieman iloa arkeen toivat Maijan ensimmäiset synttärijuhlat, joita vietettiin vain perheen kesken - isoihin juhliin ei ollut varaa eikä aikaa. Molemmat olivat silti onnesta soikeina, olihan kyseessä heidän esikoisensa.Varsinainen hurmuri pikkuisesta kasvoikin, Maija peri äitinsä kasvonpiirteet ja isänsä tummat hiukset. Luonteeltaan tyttö on todella siisti ja toimelias skorpioni, mutta voi välillä äityä kunnon marisijaksi. Milena sai myös huomata, että ulkonäkönsä lisäksi Maija oli perinyt äidiltään rakkauden eläimiin. Jos kaikki menisi hyvin ja Maijasta tulisi perijä, hän pitäisi varmasti hyvää huolta Vilin mahdollisista jälkeläisistä.Raskaus eteni hyvin ja alkuvaikeudet olivat jääneet taakse, enää ei olisi pelkoa keskenmenosta. Itse synnytyskään ei jännittänyt enää yhden jo kokeneena yhtä paljon.Joni auttoi edelleen uljaasti vaimoaan jopa vähemmän mieluisissa askareissa, varsinkin kyykistymistä vaativat tehtävät olivat loppuviikkoina Milenalle ylivoimaisia.Kuten ensimmäinenkin, myös tämä synnytys alkoi varsin myöhäisenä ajankohtana. Vaikka tämä kerta ei tuntunut yhtään edellistä mukavammalta, Milena hillitsi huutonsa ettei herättäisi raskaasta työpäivästään uupunutta miestään.Milenan (ja salaa myös Jonin) toive toteutui, kun toinen lapsi osoittautui pojaksi. Tämä vanhempiensa silmillä, äitinsä ihonvärillä ja isänsä hiuksilla varustettu vaavi ristittiin Miikaksi, Jonin nuorena menehtyneen veljen mukaan.Toinen raskaus oli vienyt molempien huomion jättäen nopeasti kasvavan Maijan hieman taka-alalle. Laiminlyödyt taidot opetettiin enimmäkseen öisin kuopuksen nukkuessa. Milena katseli tyytyväisenä tyttärensä edistymistä eikä voinut uskoa, että pian hänen pieni lapsensa menisi jo kouluun.Milenan eräänä päivänä palattua töistä hän löysi Miikan lattialta huutamassa nälkäänsä ja lastenhoitajan tuijottamassa tyytyväisenä teeveetä. Hoitaja sai potkut saman tien, mutta heti oven sulkeuduttua Milena alkoi katua päätöstään: kuka nyt hoitaisi lapsia heidän ollessa töissä? Kyllä me jotain keksimme, otan vaikka vapaata töistä jos ei muu auta.Saatuaan Miikan syötettyä ja nukutettua Milena käveli lopen uupuneena talon taakse kohti kumman näköistä laitetta. Hän oli kuullut tästä Tarmonaattoriksi kutsutusta häkkyrästä ja sen piristävästä vaikutuksesta työkaveriltaan, eikä voinut olla kokeilematta - lastenhoito ja pitkät työpäivät veivät totaalisesti hänen voimansa. Laite osoittautui maineensa veroiseksi, pian Milena tunsi itsensä kuin uudelleensyntyneeksi.Illat ja yöt olivat aikaa, jolloin Joni ja Milena pystyivät kartuttamaan taitojaan ylennyksiä varten - muulloin lapset olivat etusijalla.Varsinaiseksi isän tytöksi kasvanut Maija oli Jonin silmäterä. En anna kenenkään vahingoittaa sinua. Ikinä.Milena alkoi jo ihmetellä kun ylennyksiä ei kuulunut, kunnes eräänä iltapäivänä sekä hän että Joni etenivät urallaan. Lisää aihetta juhlaan oli luvassa illalla, sillä....vietettiin jälleen Maijan syntymäpäiviä. Joni jätti suihkunkin väliin, koska halusi välttämättä olla auttamassa tytärtään kasvussa.Tytöstä varttui varsinainen pikkuprinsessa. Isin pikku pusuhuuli! - Isä, en ole enää NOIN pieni!Joni tahtoi välttämättä rakentaa Maijalle oman huoneen, eikä tyttö pistänyt vastaan - eihän kouluikäinen voisi enää vanhempiensa huoneessa nukkua!Maijasta sokeutui varsinainen äidin pikku apuri, olihan hänellä siivouspisteitä täydet kymmenen. Milena hymyili ylpeänä; Jos minusta on kiinni, Maija on seuraava perijä.Ensimmäinen koulupäivä alkoi hymyssä suin. Maija oli innoissaan, vihdoin hän tapaisi muita samanikäisiä lapsia! Pikkuveljestäkään kun ei vielä ollut leikkitoveriksi.Myös Vilistä varttui komea kolli, puoliso hankittaisiin kun rahaa saataisiin tarpeeksi.Miikasta kasvoi hyvin persoonallisen näköinen taapero, kasvoissa on jotain erilaista kuin Maijan. Poika on sisarensa tavoin siisti ja toimelias, mutta huomattavasti ujompi ja horoskoopiltaan neitsyt.

Tähän loppuu toinen osa. Ensi kerralla perhettä kohtaa suuri, odottamaton suru. Kommentoida saa :)