4. Tulevaisuuden suunnittelua

Milenan ja Jonin suhde oli etääntynyt alkuvuosista, ja Milenan mielessä iti pelko avioerosta. Työ tuntui vievän molempien ajan ja voimat, ja silti piti jaksaa huolehtia Moonasta ja kissoista.

Ainakaan Moonan koulunkäynnin valvomista Milena ei aikoisi laiminlyödä, sosiaaliviranomaisten uuden vierailun pelossa. Hän ottikin tavaksi auttaa tytärtään läksyissä joka päivä, ja edistystä alkoi näkyä välittömästi. Moonan hymy nousi korviin, kun jo kolmantena koulupäivänä todistuksessa komeili täysi kymppi. "Kiitos äiti!" Moona hihkui samalla halaten Milenaa, eikä tämä voinut kuin hymyillä tyytyväisenä. Iltaisin Milenan valtasi outo haikeus. Menetetyt lapset palasivat yhä ajoittain hänen mieleensä, eikä hän voinut lakata syyttämästä itseään tapahtuneesta. Myös ikävuodet alkoivat painaa, ja Milena alkoi pelätä ettei näkisi Moonan varttumista tai lapsenlapsiaan.
Vanhuus oli tuonut mukanaan myös univaikeudet, ja ajoittain Milena pysyi jalkeilla vain kahvin voimalla. Ylennyksetkin olivat vaivan takana, vaikka hän puursi taitojensa parissa suurimman osan vapaa-ajastaan.
Eräänä yönä Milena makoili jälleen sängyssä saamatta unta Jonin saapuessa töistä. Sama salaperäinen virne naamalla kuin vuosia aiemmin hän suorastaan hyökkäsi vaimonsa päälle, ehdottaen pientä kahdenkeskistä kivaa. Milena hämmästyi miehensä puheista. Toisaalta, ehkä tarvitsenkin jotain tällaista, hän tuumi hymyillen, ja sinä yönä Milena pitkästä aikaa nukahti rauhallisesti rakkaansa viereen.Moonan ujous esti häntä kutsumasta koulukavereitaan kylään, mutta hän ilahtui suunnattomasti kun eräs poika tulikin viikonloppuna käymään ihan yllättäen. Moona alkoi vähitellen luottaa itseensä enemmän, ja uskaltautui koulussakin juttusille useammin.Pian järjestettiin pienimuotoiset juhlat puolestaan Jonille, hän olikin odottanut että saisi harmaantua vaimonsa tavoin (joka jaksoi muistuttaa heidän ikäerostaan vähän liiankin usein).Milena olikin ensimmäisenä onnittelemassa komeasti vanhennutta miestään, ja oli mielissään nähdessään tämän yllä itse tekemänsä villapuseron. Se on hieno kultaseni, kiitos.Oliko syynä edellisillan pienimuotoiset kekkerit vai joku muu, joka tapauksessa jokin houkutteli murtovarkaan tontille yön pimeydessä.Milena pohti ensin oliko kyseessä pelkästään Jonin työkaverin tuttavallinen vierailu, kenties onnitellakseen tätä, mutta nähdessään voron tunkevan vaatelipaston pohjattomaan pussiinsa hän riensi puhelimeen ja soitti poliisin. Virkavalta saapui liian myöhään, vaalea lettipää tyytyi vaan talon kierrettyään toteamaan "Olen pahoillani, mutta varas pääsi karkuun." Onneksi saalis oli hyvin vähäinen ja lipasto pystyttiin korvaamaan uudella, mutta Milenan usko virkaveljiinsä loppui siihen paikkaan. Tästä lähtien pidätän varkaat itse..Perheen kissat Vili ja Milka eivät ottaneet tutustuakseen, joten Milkasta päätettiin luopua.Tilalle hankittiin varsin vilkas nuori kissaneiti nimeltään Niisku. Toinen kerta toden sanoo! Milena ajatteli.Moonan numerot pysyivät vakaasti kympissä, joten paikalle kutsuttiin yksityiskoulun rehtori. Hra Valkonen tykästyi taloon kovasti, mutta laimea chili con carne-ateria meinasi pilata koko jutun. Onneksi Milena hurmasi rehtorin puhetaidoillaan, ja Moona hyväksyttiin kouluun pistein 93/90.Moona oli hyvin taitava maalaaja, ja luovuus saatiin täyteen jo lapsuusiässä. Toivottavasti taito siirtyisi myös tuleville polville.Pian koitti Milenan - ja Moonankin - kauan odottama hetki, Moonan aika kasvaa teiniksi. Nyt nimittäin selviäisi, minkä tavoitteen mukaan tyttö alkaisi toteuttaa elämäänsä.Milenan pienoiseksi pettymykseksi arpa soi Moonalle romantiikkatavoitteen. Kunhan hänestä ei tulisi kamalaa miestennielijää! Ei välttämättä, sillä elämäntoive on ravintolauran huippu eikä se pahaenteisempi 50 ensitreffiä. Mieltymyksikseen Moona sai alusvaatteet ja meikin, mutta ei voi sietää ylipainoisia.Vilin ja Niiskun välit olivat lämmenneet nopeasti, ja ennen vain nukkumapaikkana ollut koppi sai muutakin käyttöä.Vastakkainen sukupuoli alkoi kiinnostaa Moonaa välittömästi kasvun jälkeen, ja luotuaan pitkään haaveilevia katseita koulukaveriaan Rikiä kohtaan hän uskaltautui kutsumaan tämän kotiinsa. Pientä flirttiä oli ilmassa molemmin puolin, aika näyttää mitä tästä syntyisi.Niiskun synnytys alkoi yllättäen keskellä päivää, kuitenkin viikonloppuna kaikkien ollessa kotona.Maailmaan putkahti kolme identtistä pentua, kaksi koirasta (Vallu ja Valto) ja yksi naaras (Vilma). Nämä karvakerät saivat heti paikan kaikkien sydämessä.Jonkin aikaa tapailtuaan Moona ja Riki jakoivat ensisuudelmansa, ja Milena oli onnellinen että tytölle riitti yksi poika monen sijaan.Moona menestyi myös töissä, ja vain parin työpäivän jälkeen oli jo saavuttanut teiniuransa huipun.Monta onnellista tapahtumaa seurasi yksi surullinen: Niisku oli jätetty huomiotta, jonka vuoksi eläinsuojeluviranomaiset hakivat kaikki viisi kissaa turvaan. Milena erityisesti masentui tästä, mutta ajatteli että sen kokoinen kissakatras olisi pidemmän päälle ollut liian rankka hoidettava.Talo tuntui nyt kovin hiljaiselta, ja Joni alkoi haaveilla koiran ottamisesta. Onko kuriton susi kuitenkaan se paras vaihtoehto ensikertalaiselle?Perijän vastuu alkoi pikku hiljaa painaa Moonan harteilla, ja vaikka hän piti Rikistä kovasti ei tästä olisi aviomieheksi. Siispä suunta kohti läheistä Ulkoilmabaaria, josta hän oli kuullut koulussa puhuttavan.Ulkoilmabaari oli suuri tontti, täynnä baaritiskejä ja niiden takana seisovia baarimikkoja ja -maijoja. Hetken ympärilleen silmäiltyään Moonan silmät lukkiutuivat tummaan, hieman rokkaria muistuttavaan herraan. Tilattuaan ensin mehupaukun kyseiseltä miekkoselta hän aloitti keskustelun ja sai selville tämän nimen: Turkka Valtonen. Ehdottomasti aviomiesainesta! Moona tuumi.Vaikka ilta alkoi jo hämärtyä, Moona päätti tarkistaa vielä erään Stadissa sijaitsevan kuppilan josko tarjolla olisi parempiakin ehdokkaita.Ketään varteenotettavaa, _aikuista_ ehdokasta ei löytynyt, sen sijaan Moona iski silmänsä salaperäisennäköiseen goottipoikaan. Valitettavasti nuorukainen ehti lähteä ennen kuin Moona pääsi juttusille, ja väsymyksen alkaessa painaa hän joutui palaamaan kotiin.Vanhuuden myötä Joni oli alkanut kiinnittää huomiota rapistuneeseen kuntoonsa, ja viikkojen aherruksen jälkeen olikin saanut rehkittyä itselleen melkoiset muskelit.Milenaa muistettiin pitkästä aikaa ylennyksellä, mutta vaikka sen tuoma lisäys pankkitiliin lämmitti mieltä ei työnteko enää tuntunut samalta kuin nuoruusvuosina. Hän ei kuitenkaan vielä tohtinut jäädä eläkkeelle, vasta kun Moonan tulevaisuus olisi kunnolla turvattu.Jonin toive täyttyi viimein, kun Milena myöntyi koiranhankintaan. Taloon muutti pieni pentu nimeltään Rosvo..
..sekä hieman isompi karvaturri nimeltään Nikita. Toiveissa oli, että nämä kaksi lisääntyisivät tulevaisuudessa.Vaikka Moonan aikuisuus alkoi jo lähestyä, hän ehdotti Rikille seurustelua - edes näiden loppuviikkojen ajaksi. He pysyisivät varmasti ystävinä sittenkin, kun suhde ei voisi olla enää platonista vakavampi.

Seuraavassa osassa nähdäänkin sitten, miten käy Moonan miehenhankinnassa. Kommentoida saa edelleen :)