27. Hurmuripoika

Ihan ensiksi täytyy pyytää anteeksi tätä varsin pitkähköä päivitystaukoa.. Sekä intoni pelaamiseen että tämän tarinan kirjoittamiseen on ollut hieman katkolla, mutta lähipäivinä olen taas alkanut tuntea vetoa palata Romppasten pariin. Ainakin tämä ja tätä seuraava osa saattavat olla kirjoitukseltaan hieman tönkköjä, ne kun on pelattu silloin pari kuukautta sitten enkä siis välttämättä muista tapahtumia ihan tarkalleen.. Toivon mukaan jaksatte silti jatkaa seuraamista, muutamasta kommentista päätellen tällä kuitenkin on edes pari lukijaa :) On to the story!

Talon vanhemmat koirat (joiden nimiä en enää *köh* muista) päätettiin lähettää etsimään uutta kotia, että Roki ja Nasu saisivat rauhassa nauttia perheen huomiosta - ja toivon mukaan myös jatkaa koirasukua uudella pentukatraalla.

Saku menestyi koulussa heti ensimmäisistä päivistä lähtien, ja todistuksessa komeili kymppi useimmissa aineissa. Sami oli erityisen ylpeä pojastaan, olihan hän selvästi perinyt älykkyytensä isältään ^^ Nasulla ja Rokilla ei onneksi mennyt kovinkaan kauaa tutustumisessa, ja uusi pentue laitettiin alulle yön hiljaisuudessa.
Pian päästiin juhlistamaan perheen toisen pojan, Samulin kasvua. Saku oli pikkuveljen kasvusta innoissaan, pian hänellä olisi jo ikäistänsä leikkiseuraa!
Suloinen tapaus kasvoi tästäkin pojasta :) Ei ihan niin identtinen isäänsä nähden kuin Saku. Samuli on luonteeltaan melko sottainen, mutta toisin kuin veljensä hyvin kiltti ja melko vakava.

Samulin ollessa vauva tämän hoito oli jäänyt lähinnä Maijun vastuulle, ja heti pojan vartuttua Sami alkoikin lujittaa suhdettaan tähän - välittämättä siitä että voisi kenties olla jonkun tiellä lukemalla satua vessan oven välissä -_-'
Nasu päätti synnyttää suojassa katseilta rikkaruohojen seassa (ai miten niin perheellä on laiska puutarhuri?)..

..yhden harmaan urospennun, joka sai nimekseen Renttu. Taitaa tulla isänsä näköinen :>

Seuraavana päivänä kasvoi Nasun sisar Nappi aikuiseksi, ja se annettiin hyvään kotiin läheiselle yksinhuoltajaäidille ja tämän tyttärelle.
Maiju rakasti poikiaan suuresti, mutta ei voinut mitään sille että unelmoi myös omasta pikku prinsessasta jonka saisi pukea vaaleanpunaiseen.. Samia ei onneksi ollut kovinkaan vaikea houkutella makuuhuoneen puolelle jälkikasvun lisäyksen merkeissä ^^

Tutut merkit alkoivat näkyä jo muutaman päivän sisällä, kun ruoka ei tahtonut enää pysyä sisällä ja silmät painuivat väkisin kiinni jo iltaseitsemältä.

Lopulta Maiju sai viimeisen varmistuksen raskaudestaan vatsan kasvaessa, ja samalla saattoi huokaista helpotuksesta että keskenmenon riskikin oli jo tässä vaiheessa lähes olematon. Nyt hän saisi myös hyvällä omallatunnolla hieman hyppyyttää miestään koska hän itse tarvitsi mahdollisimman paljon lepoa :P

Sami oli onneksi kunnon aviomies, ja otti ilman muuta vastuulleen kaikkein rankimmat askareet. Puutarhassa hän touhusi mielellään, se oli oiva stressinlievityskeino kun työ alkoi painaa liikaa päälle.

Maiju ei myöskään mahansa kanssa pystynyt liiemmin kumartelemaan, joten Sami opetti kaikki taidot Samulille pottailusta kävelyyn.

Sitten koittikin pojan jo aika kasvaa kouluikäiseksi. Onneksi hän on kuitenkin vielä niin nuori ettei ymmärrä nolostua vanhempiensa varsin niukasta vaatetuksesta, ja näyttääpä Sami olevan suihkunkin tarpeessa..

Söötti pusuhuuli :)
Pitkään eivät pojat ehtineetkään olla samanikäisiä, jo seuraavana iltana varttui Sakusta teini. Arpa soi pojalle suosiotavoitteen, ja hänen suurin haaveensa on päästä kaikkien ihailemaksi eläväksi legendaksi. Sakun katseen saavat kääntymään hattua käyttävät blondit, mutta hajuveden hajua hän ei voi sietää.

Myös Renttu kasvoi aikuiseksi, joskaan ei järin isoksi koiraksi siltikään.

Loppuraskauden myötä Maijun ruokahalu oli kasvanut huomattavasti, ja hän joutuikin yleensä ruokaa tehdessään valmistamaan tavallista isomman annoksen itselleen. "Onneksi tämä on pian ohi, en muuten pääse ikinä eroon näistä raskauskiloista.."
Jo seuraavana yönä Maiju heräsi viiltävään kipuun vatsassaan, eikä tajunnut edes ihmetellä miksi Samin puoli sängystä oli tyhjillään kun supistukset alkoivat.

Keittiöstä vesilasia hakemassa ollut Samuli ryntäsi paikalle kuullessaan äitinsä huudot, ja oli saada sydänkohtauksen ennenkuin tajusi mistä on kysymys.

Synnytys oli onneksi nopeasti ohi, ja pian Maiju piteli käsillään ruskeahiuksista, vihreäsilmäistä ja omalla ihollaan varustettua... poikaa. Maiju tunsi pienen pettymyksen kolauksen sisällään, mutta se katosi nopeasti kun vauva tarttui hänen peukustaan kiinni ja hymyili. "Sinua minä kutsun Simoksi." Samikin oli viimein ilmestynyt paikalle höpisten jotain teeveen eteen torkahtamisesta, mutta Maiju vain hymyili miehelleen ja esitteli vastasyntyneen hänelle.

Alusta asti Saku hoiti isoveljen tehtävänsä kunnialla, ja Maiju sai rauhassa toipua synnytyksestä ennen töihin palaamista.

Saku myös auttoi Samulia matematiikan tehtävissä, mikäs sen helpompaa kun on itse tehnyt samoja läksyjä useita kertoja!

Eniten luovuuspisteitä omaavana Maiju sai itse maalata itsestään perijäkuvan. Valitettavasti tajusin liian myöhään että tuhotessani perheen vanhan talon pois uuden tieltä menivät myös edellisten sukupolvien maalaukset samalla.. Eli tuolla perinteellä ei ole nyt paljoakaan merkitystä enää.

Samin eräänä iltana palattua töistä Maiju tuli hänen luokseen keimailevasti hymyillen. "Minä niin toivoisin vielä tytärtä.. Eihän neljä lasta ole vielä edes paljon. Mitäs sanoisit jos..?" Sami nyökkäsi hitaasti, kyllä hänkin toivoi että heillä olisi myös edes yksi tytär.
Siispä tuumasta toimeen ;) Sormet ristissä että tällä kertaa onnistaa!

Roki ja Nasu eivät olleet tulleet toimeen keskenään vähään aikaan, joten ne lähetettiin pois.

Tilalle tuli Minttu, kumppaniksi Rentulle.
Aika kului hujauksessa, kunnes juhlittiin Simon ensimmäisiä syntymäpäiviä.

Juuri kun Saku oli heittämässä poikaa ilmaan, tuli varmistus myös Maijun neljännestä raskaudesta :)

Tällainen hurmuripoika Simosta kasvoi ^^ Luonteeltaan hyvin leikkisä ja toimelias.

Tässäpä tämä. Tiedossa vielä yksi "kehnohko" osa, sitten luulisi taas alkavan luistaa :)