3. Suuri suru

Anteeksi että hieman kesti, mutta tässä osa 3 olkaapa hyvät!Vilille hankittiin töitä turvallisuusalalta, kaikki mahdolliset tulot olisivat tarpeen kasvavassa perheessä.Hieman takapakkia toi jo ensimmäisenä päivänä tulleet potkut, mutta Vili oli hyvin reipas kissa ja hakeutui heti uudestaan samalle uralle.Miika tuntui kasvavan päivä päivältä yhä nopeammin, mutta kiitos aina niin tarpeellisen Mahtimaidon kaikki taidot opittiin ajoissa - isän avustuksella jälleen. Joni toivoi poikansa ensimmäiseksi sanaksi isiä, mutta tällä oli vain ruoka mielessä. Voi noita miehenalkuja! Väärä vastaus urakysymykseen poiki Jonille alennuksen, mutta positiivisena ajattelijana hän uskoi pian olevansa taas entisessä asemassaan. En sentään potkuja saanut!
Milena alkoi haaveilla pienten lasten puutteessa pikkuisten tassujen tepsuttelusta, joten Vilin kumppaniksi hankittiin kaunis kissaneiti Milka. Toivottavasti he tulisivat hyvin toimeen.
Vilin välillä hyvin rasavilliksi äityvä toiminta sai ainakin Jonin epäröimään, millaisia pentuja mahtaisi tulla jos isäkin käyttäytyi kuin keskenkasvuinen?
Maijan päivän kohokohta oli, kun hän sai toivottaa äitinsä tervetulleeksi kotiin työpäivän päätyttyä. Yleensä hyvin uupuneena kotiin palanneen Milenankin kasvot levisivät hymyyn tyttärensä huomiosta, itse suuren perheen kasvattina hän oli tottunut vähäiseen huomioon ja yksinäisyyden tunteeseen, vaikka oli aina ollut nuorempien sisarusten saartama.Saipa Milena huomiota mieheltäänkin, vaikkakin hieman toisenlaista. Mitä sanoisit, jos hankkisimme vielä kolmannen lapsen? Miikakin on jo niin iso poika.. Joni kuiskasi vaimonsa korvaan eräänä iltana. Milenan silmät kirkastuivat, ja pari siirtyi vaivihkaa makuuhuoneen puolelle.. Hemmetin rasavillit kakarat, Joni mutisi myrkyttäessään kaatuneesta roskapöntöstä tulleita torakoita. Perheen pihalla tapahtui ilkivaltaa harvase ilta, mutta aina tekijä onnistui livahtamaan paikalta.Pian oli jälleen aihetta juhlaan, kun Miikan oli aika saavuttaa kouluikä. Maijakin saisi viimein ikäistänsä leikkiseuraa.Miikasta kasvoi komea poika, selvästi enemmän isänsä piirteitä perinyt samalla kun Maija muistuttaa enemmän äitiään.Samana iltana nukkumaan mennessään Milena sai huomata muutamaa viikkoa aiemmin tapahtuneen session tuottaneen tulosta - kolmas lapsi oli tulossa. Rahatilannekin oli onneksi tätä nykyä vakaampi, mutta tilanpuutteen vuoksi Miika nukkui vanhempiensa huoneessa.Äitiyslomalla Milena keskittyi omien taitojensa kartuttamiseen ja kissojen opettamiseen. Eräs asia oli kuitenkin sekä häneltä että Jonilta jäänyt huomaamatta....nimittäin Maijan oppimisvaikeudet. Vain muutama päivä koulua takana, eikä numero ottanut noustakseen - sen sijaan keskiarvo oli jo laskenut alle kuuteen. Maija oli peloissaan piilottanut läksynsä ja todistuksensa vanhemmiltaan, muttei tajunnut mitä siitä seuraisi - ennen kuin oli liian myöhäistä.Nimittäin eräänä iltapäivänä kaartoi pihaan outo, sininen auto. Autosta nousi mustiin pukeutunut nainen tiukka ilme kasvoillaan; sosiaalivirasto oli saanut kuulla Maijan huonosta koulumenestyksestä, ja otti tytön lisäksi huostaan myös Miikan syyttäen Milenaa lasten tarpeiden laiminlyönnistä. Ilman varoitusta tai uutta mahdollisuutta auto kaarsi pois jättäen talon synkän hiljaisuuden valtaan.Milena oli täysin murtunut. Miten häneltä oli voinut jäädä huomaamatta, ettei Maija tehnyt läksyjään? Ja viedä Miikakin vielä lisäksi, eikö heillä ollut tunteita lainkaan? Olen maailman huonoin äiti, Milena nyyhkytti.Illalla kotiutuessaan myös Joni sai kuulla suru-uutiset. Kyllä me selviämme. Muista, että olen aina tukenasi mitä tahansa tapahtuu, Joni rauhoitteli Milenaa ja sai lopulta pienen hymyn tämän huulille. Sitä paitsi, tuleva lapsemme tarvitsee äitiä. Siinä samassa Milena muisti raskautensa, ja pieni toivon kipinä syttyi hänen sisällään. He selviäisivät tästä yhdessä.Viikot kuluivat hiljalleen uuteen tilanteeseen totutellessa, kunnes synnytyksen aika lopulta koitti. Joni oli mukana tapahtumassa, ja kannusti vaimoaan kaikin mahdollisin tavoin.Pian Milenan sylissä lepäsi kaunis tyttövauva, ja hän pidätti hengitystään huomatessaan miten se muistutti Maijaa pienenä. Muistikuva väistyi nopeasti, ja tuoreet vanhemmat ristivät lapsen yksissä tuumin Moonaksi.Sinua ei kukaan vie meiltä, siitä pidän huolen, Milena ajatteli Jonin tervehtiessä tytärtään. Samankaltaisia ajatuksia risteili myös Jonin mielessä, ja he hymyilivät onnellisina toisilleen.Siihen asti varastona pidetty entinen lastenhuone muunnettiin vauvalle sopivaksi Milenan kirpputorilta löydetyillä antiikkihuonekaluilla. Vain parasta omalle kullannupulleni.Milka oli aikoinaan mennyt viihdealalle töihin, ja nautti nykyisin tähden lyhyemmistä työpäivistä ja suuremmasta palkkapussista.Vaikka töissä sujuikin, Milkan ja Vilin välit olivat yhä varsin kylmät - talosta kuului ennemmin sähinää kuin leikkisää nau'untaa. Tulisiko perheeseen sittenkään kissanpentuja, oli Milena alkanut epäillä.Kissojen takkuileva seuraelämä unohtui, kun tuli Moonalle aika kasvaa.Kasvojenpiirteiltään tyttö muistutti erehdyttävästi Maijaa samassa iässä. Luonteensa puolesta Moona oli Miikan kanssa identtinen: 10-1-9-3-3 ja neitsyt. Tytössä yhdistyivät menetettyjen lasten parhaat puolet, ja Milena pystyi viimein päästämään heistä irti.Nykyisin yövuorossa työskentelevä Joni nukahteli minne sattui, harvemmin kuitenkaan omaan sänkyyn. Suihkukin oli kovassa käytössä aina kun sinne asti jaksoi.Hyvä puoli yövuoroissa oli, että päivisin oli aikaa Moonalle eikä hoitajaa tarvittu - Milena oli edelleen epäileväinen kyseisen ammatin harjoittajia kohtaan.Joni tahtoi välttämättä maalata kasvokuvan vaimostaan, ja Milena saikin tästä oivan ajatuksen: jokaisen sukupolven perijä tulisi maalata, mielellään aikuisiässä, ja taulut asetettaisiin sitä mukaa näkyvälle paikalle aikajärjestyksessä. Mukava perintö tuleville polville.Jälleen oli aika juhlia, tällä kertaa sekä Moonan että Milenan kasvua. Milenan harmiksi he eivät olleet ehtineet hankkia enää lisää lapsia, mutta ainakaan ei olisi vaikeutta perijän valinnassa.Milena vanheni arvokkaasti, häntä ei hevillä vanhukseksi uskoisi ilman harmaita hiuksia.Moona puolestaan kasvoi suloiseksi kouluikäiseksi, jolla ei varmasti tulisi olemaan vaikeuksia poikaystävän - eikä puolisonkaan - hankinnassa.Taloa hieman laajennettiin ja sisustusta muutettiin keittiötä lukuunottamatta kaikissa huoneissa.

Pyydän anteeksi osittain hieman tönkköä kerrontaa, mutta toivottavasti tykkäätte siitä huolimatta!