39. Äkkipikaisuus ei kannata

Lassi jännitti kovasti Anitalle kertomista, mutta tämä otti raskausuutiset yllättävän hyvin. "Kerrankin minun ei tarvitse kärsiä pahoinvoinnista!" Anita naurahti ja halasi miestään.

Kaksosten hoito jäi nyt enemmän Anitalle, mutta ei hän valittanut - kyllä hän muisti itsekin miten oli raskauksien aikaan ollut väsynyt ja ymmärsi antaa Lassille tarpeeksi lepoaikaa.

Onneksi oli myös Linda, jolla olikin rutkasti aikaa opettaa tarvittavia taitoja kaksosille ollessaan jo eläkkeellä.

Tämän kuvan tarkoitus on lähinnä esitellä Anitan uutta tyyliä ja sitä, että oudot harmaat silmät ovat kadonneet! Sekä Anita että Linda ovat saaneet siniset silmänsä takaisin :)

Myös Lindan lähdön aika koitti yllättäen.. Hän ei olisi tahtonut jättää rakkaita lapsenlapsiaan, mutta toisaalta halusi jo nähdä aviomiehensä pitkästä aikaa.
Lindan lähtöä todisti vain Aamu, joka puhkesi kyyneliin menetettyään isoäitinsä.
Myös Lassi vuodatti kyyneliä äitinsä poismenon takia, olihan hän erityisen itkuherkkä jo raskaudenkin takia. Hän pyyhi kuitenkin kyyneleet nopeasti Anitan tullessa huoneeseen, ei miehen sovi näyttää heikkoutta vaimon edessä.
Elämä kuitenkin jatkuu. Lapset olivat alkaneet toivoa pikkuisia koiranpentuja taloon, ja oli Lassin tehtävä suostutella koirat.

Pian koppi heiluikin lupaavasti.. ;)
Lassin synnytys alkoi lähentyä, ja mies oli kieltämättä hieman peloissaan; miten hän selviäisi siitä kivusta? Onhan Anitakin selvinnyt kolmesta synnytyksestä, kyllä minäkin yhden lapsen saatan maailmaan!
Voi että olen ihastunut Aukustiin! Vaikkei pojalla ole erikoisia silmiä tai muutakaan, on hän varmaan suloisin taapero tässä suvussa ^^

Annia ei paljon ole taaperoaikana näkynyt, mutta kyllä tyttö elossa on! Vielä viimeiset opetukset mahtimaidon avustuksella..

..ja sitten kasvamaan. Todistamassa karismapupu ja Anitan koivet :D

Aukusti pysyi edelleen suloisena :) On kyllä suosikkini perijäksi..

Annikin on hyvin nätti tyttö, hänestä pidän myös koska on ainut äitinsä siniset silmät perinyt lapsi.

Isovanhempien huoneena ennen toiminut muunnettiin kaksosten sopeksi, ei tarvinnut uutta huonetta alkaa rakentaa.

Yhtenä aamuyönä Lassi heräsi kovaan kipuun vatsassaan, synnytys oli koittanut. "Aaahh, en enää ikinä vähättele mitään mitä naiset joutuvat kokemaan!"

Muutaman voimakkaan ponnistuksen jälkeen Lassi sai syliinsä tyttövauvan.. Joka ei kyllä näytä alienilta laisinkaan o.O (johtunee siitä, että vielä tuolla hetkellä minulla oli ladatut, normaali-ihoiset hedelmöitysteknikot). Lassi oli ihmeissään kun tyttö näyttikin perimiltään täysin häneltä eikä omannut vihreää ihoakaan. "Nimeän sinut Anuksi", hän sanoi shokista selvittyään, ja halasi tulokasta hellästi.

Synnytystä seurannut Anita oli vielä Lassia järkyttyneempi: miten lapsi voi näyttää noin ihmismäiseltä? Tuolla hetkellä Anita unohti jopa ufokaappauksen jota oli itse seurannut, kun viha kasvoi hänen sisällään. Oliko Lassi pettänyt häntä?

Anita odotti, että Lassi oli saanut Anun nukkumaan ja otti tämän sitten puhutteluun. "Onko sinulla mahdollisesti jotain kerrottavaa? Eihän tuo ole alienia nähnytkään! Oletko sinä pettänyt minua?!"

"Älä nyt hulluja puhu", Lassi tuhahti ärtyneesti. "Miten muuten mies muka voi olla raskaana kuin kaappauksen jäljiltä? Olin yllättynyt itsekin kun tyttö olikin aivan minun näköiseni, mutta olen lukenut artikkelin että se on mahdollista --"

Anita oli niin kiihdyksissään, ettei jaksanut kuunnella enempää vaan marssi ulos huoneesta.

Lassin mentyä töihin Anita alkoi pohtia asiaa, ja tajusi miten tyhmästi oli käyttäytynyt. Eihän Lassi mitenkään olisi voinut olla raskaana muuten kuin kaappauksen jäljiltä, ja olihan hän itse ollut todistamassa tuota tapahtumaa.

Viereisestä huoneesta kuului itkua, ja Anita riensi huoneeseen. Vaihdettuaan Anun vaipat hän katseli mietteliäästi vauvan silmiin. Et sinä mikään paha ole.. Vaikket biologinen tyttäreni olekaan, kyllä lapsi tarvitsee äidin.

Iltapäivällä Anita meni ulos miestään vastaan tämän tullessa töistä.

Lassi katsoi hetken varuillaan lähestyvää Anitaa, joka kuitenkin hymyili lempeästi. "Anteeksi, että olin niin äkkipikainen.. En ajatellut yhtään. Annathan anteeksi?" Lassi huokaisi helpottuneena ja nyökkäsi.

Samuli oli palannut kummittelemaan, ja poloinen Aurora sai kärsiä säikyttelystä useampaan otteeseen.. Kummituksia ei olekaan ollut aikoihin kun hautakivet ovat olleet vaan Lassin repussa.

Ei mennyt montaakaan viikkoa, kun Sakura alkoi puolestaan synnyttää.

Jälleen vain yksi pentu, tämäkin valkoinen. Narttupentu sai nimekseen Suki.

Kaikki oli taas hyvin näiden kahden välillä, taannoinen riita oli mennyttä ja pari käyttäytyi kuin seurustelunsa alkuaikoina saaden isommat lapset nolostumaan kuhertelullaan.

Anita oli myös ottanut äidin roolin Anun elämässä. Vaikka tyttö ei häntä muistuttanutkaan, olivat äidin vaistot niin vahvana naisessa ettei hän voinut jättää tytön hoitoa pelkästään Lassin kontolle.

Lassi suosi ajoittain ainoaa poikaansa, jolla olikin välillä hieman ulkopuolinen olo tyttöjen keskellä.

Lassi hankkikin pojalleen kaveriksi Piki-mamsterin. Muutkin perheenjäsenet olivat kyllä innoissaan tulokkaasta, ja koko ajan oli joku leikittämässä karvakerää.

Aukusti menestyi myös koulussa mainiosti. "Kato isi, sain kympin!" "Juujuu, älähän häiritse poika kun isä kylpee.."

Pian juhlittiin kaksoissyntymäpäiviä, oli koittanut aika Auroran ja kuopus-Anun kasvaa seuraavaan ikävaiheeseen.

Anusta tuli näin suloinen tyttö :) Luonteeltaan hän on hyvin siisti, toimelias ja leikkisä mutta melko ujo ja mariseva.

Aurora on puolestaan melko lailla Aamun näköinen. Kaunis, huolestuneesta ilmeestään huolimatta. Arpa soi tytölle mammonatavoitteen, hän toivoo kohoavansa vielä sairaalauran huipulle. Auroraa kiehtovat vampyyrit ja ruskeahiuksiset simit, harmaantuneet hiukset ovat puolestaan ehdoton ei.

Jälleen oli aika opetusten, pottaopetus ei ainakaan kuulunut Lassin lempipuuhiin :D

Tyttö on kyllä suloinen nukkuessaan.. ^^

Mutta ei yhtä suloinen kun joutuu istumaan liian kauan ilman ruokaa kiitos lastenhoitajan. Mariseva luonne paistaa tällöin selvästi läpi.

Aamun tavoitepisteet olivat olleet jo jonkin aikaa punaisen puolella, ja tyttö päätti päättää päivänsä iskemällä päänsä jääkaapin oven läpi.. No ei x)

Anita rakasti Anua jo aivan kuin omaa tytärtään, ja muiden lapsien ollessa jo isompia leikitti ja helli tyttöä minkä ehti.

Sukista kasvoi hyvin erinäköinen kuin vanhemmistaan. Outoa että tuli tuollainen paksu kaula :O

Aamu oli jo pidempään halunnut seuraa itselleen, ja päätti pyytää apua ennustajaeukolta. Eiköhän 5000 simoleonilla saada sopiva yksilö!

Taivaasta tipahti punahiuksinen miekkonen, joka esitteli itsensä Sepoksi. Kaveri on oikeastaan aika söpö :)

Aamu tulikin Sepon kanssa juttuun mainiosti, heillä oli paljon samoja kiinnostuksenkohteita ikäerosta huolimatta.

Pari päätti lähteä lounaalle Stadin Kirotut koneet-kahvilaan.

Odotellessaan ruokaa pari kävi keskustelua kaikesta maan ja taivaan välillä. Eniten Aamu kunnioitti miehessä sitä, ettei tämä arvostellut häntä iän perusteella missään vaiheessa.
Pieneen flirttiinkin Aamu uskaltautui, ja tunsi ihastuksen kasvavan sisällään miestä kohtaan.

Aika tylsä osa ja tekstit tökkii, anteeksi :/ Seuraavalla kerralla kurkistetaan sitten Linnean, Lotan sekä Lahjan elämään.