Miten kävi muille? - Osa 3

Pyydän vielä vilpittömästi anteeksi jälleen liian pitkäksi viivästyneestä tauosta, lupaan ryhdistäytyä nyt kun on lomaakin muutama viikko, ehdin siis paremmin pelata ja kirjoittaa uusia osia :) (julkaisupäivä on siksi kesäkuussa, koska siirsin jo nämä kuvat silloin tänne)

Viimeksi saimme katsauksen Simon elämään, nyt vuorossa sisaruksista viimeinen eli Saku.

Kun Simo oli ilmaissut halunsa aloittaa kahdenkeskisen elämän Kreivittären kanssa, pakkasi Saku kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti mukavaan pikku kolmioon lähikadulle. Jo veljensä kanssa asuessaan Saku oli tutustunut läheisen kuppilan kauniiseen tarjoilijatyttöseen, ja he olivat viettäneet useita tunteja jutellen puhelimen välityksellä. Viimein Saku uskaltautui kutsumaan Liisan kylään, ja aloitti oitis neitosen hurmaamisen. Tämä ei pistänyt pahakseen komistukselta saamaansa huomiota.. ..ja ihastusta olikin pian havaittavissa molemmin puolin. Naapurustossa asui myös muita varsin viehättäviä sinkkuneitosia, mutta kukaan heistä ei yltänyt Liisan tasolle Sakun mielessä. Eikä aikaakaan kun rakastunut nuoripari vaihtoi ensisuudelmansa ^^ Saku ehdotti mielitietylleen seurustelua ei-niin-romanttisesti vessassa (miehet..). Liisa oli kuitenkin liian uppoutunut ihastukseensa että olisi välittänyt epäsopivasta ympäristöstä.
Seuraavat treffit vietettiin Stadissa. Pari mm. lauloi "romanttisen" dueton kiduttaen samalla kanssajuhlijoidensa kuulohermoja.. Saatuaan häädön karaokelaitteen läheisyydestä he siirtyivät nauttimaan herkullisesta ruuasta toistensa seuraan uppoutuneina. Ilta jatkui lopulta Sakun makuuhuoneeseen, ja lakanoidenpöllyttämistuokion jälkeen rakastavaiset nukahtivat toistensa syliin :)
Aamulla herättyään Saku pyysi Liisaa muuttamaan kanssaan yhteen. Saatuaan myöntävän vastauksen hän rutisti Liisaa lujasti, eikä huomannut naisen hymyn vaihtuvan onnellisesta epäröiväksi. Etenemmeköhän liian nopeasti? Liisa ei kertonut epäröinnistään Sakulle, joka oli aivan naisen lumoissa. Muutaman päivän asiaa harkittuaan Saku päätti kosia, eikä Liisa pystynyt kieltäytymään nähdessään Sakun toivoa täynnä tuikkuvat silmät.
Häiden lopulta koittaessa Liisan ahdistus oli kasvanut niin suureksi, että hän veti kätensä pois juuri kun Saku oli pujottamassa sormusta hänen sormeensa. "E-ei, en pysty tähän, en ole valmis.." Nähdessään Sakun sydäntäsärkevän katseen Liisa pakeni sisälle taloon kädet kasvoillaan ja lukittautui makuuhuoneeseen. Katsottuaan hetken shokissa Liisan perään tilanne valkeni Sakulle kunnolla: hänet oli jätetty alttarille, hänen luottamuksensa oli petetty. Myös vieraaksi kutsutut naapurit olivat tyrmistyneitä, ja yrittivät lohduttaa miestä niin hyvin kuin pystyivät. Saku näytti kuuntelevan, mutta hänen ajatuksensa olivat yhtä sekasotkua eikä hän juurikaan kuullut mitä ympärillä puhuttiin. Revittyään hääpuvun päältään toinenkin Liisan peloista kävi toteen: hän odotti lasta Sakulle. Mitä minä teen? Saku ei voi ikinä antaa minulle anteeksi mitä tein.. Tunteja myöhemmin Liisa itki itsensä uneen. Vieraiden lopulta lähdettyä myös Sakun kyyneleet vihdoin purkautuivat. Oliko hän tehnyt jotain väärin? Eikö Liisa rakastanutkaan häntä? Sen yön Saku nukkui sohvalla nähden painajaisia koko pitkän yön.
Päivät vaihtuivat viikoiksi, ja vaikka Saku ja Liisa asuivat edelleen saman katon alla eivät he vaihtaneet kuin muutaman sanan keskenään. Myös Saku oli alkanut huomata Liisan kasvaneen mahan, ja synnytyksen lähestyessä sen tuoma ahdistus kasvoi: miten he kasvattaisivat lapsen, kun eivät edes voineet puhua keskenään?

Saku oli saanut hyvän ystävän myös tuona traagisena iltana paikalla olleesta Sylvistä. Sylvi itse oli naimisissa, mutta oli tuntenut jo pitkään että ei saanut tarpeeksi huomiota mieheltään joka oli suurimman osan ajasta töissä. "Kiitos taas, että jaksoit kuunnella", Saku sanoi hymyillen erään jälleen tunteja kestäneen juttutuokion jälkeen. He halasivat hyvästiksi, ja yht'äkkiä Saku suuteli Sylviä hellästi suulle. Tajutessaan mitä oli tehnyt, Saku irrottautui nopeasti ja sanoi hätäisen hein kadoten ihmisvilinään. Sylvi jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen, vienosti hymyillen. Hän oli korviaan myöten ihastunut mieheen. Paria päivää myöhemmin Saku kutsui naisen illalliselle pyytääkseen anteeksi käytöstään. "En tiedä mikä minuun meni, olen pahoillani." Sylvi oli hetken hiljaa, ja juuri kun hän oli vastaamassa sangen tuttu ääni keskeytti hänet.
Sylvin mies Rainer oli rankan työpäivän jälkeen lähtenyt lasilliselle, mutta se mitä hän ravintolassa näki ei todellakaan ollut mitä hän oli odottanut: hänen vaimonsa illastamassa toisen miehen kanssa. "Mitä ihmettä tämä tarkoittaa, Sylvi?!" hän huusi raivoissaan. Sylvi nousi nopeasti pöydästä. "Rainer, tämä ei ole sitä miltä näyttää! Saku on yst.." Sylvin lause keskeytyi Rainerin läimäyttäessä tätä kasvoille. "Ettäs kehtaat, senkin..!" Tähän asti hiljaa vierestä katsonut Saku hälytti nopeasti henkilökunnan paikalle, ja Rainer saatettiin ulos ravintolasta. Sylvi piteli järkytyksissään poskeaan, ja Saku talutti tämän ulos penkille rauhoittumaan. Hetken istuttuaan Sylvi tajusi olevansa oikeastaan helpottunut: nyt hänen ei tarvinnut enää peitellä ihastustaan Sakuun, ja myös Saku myönsi pitävänsä naisesta enemmän kuin ystävänä. Pari otti huoneen läheisestä motellista, ja helliä kosketuksia riitti aamuun asti kunnes he lopulta nukahtivat vierekkäin. Samoihin aikoihin Liisa saattoi maailmaan terveen tyttövauvan, Selinan. Hän hoiti vauvaa normaalisti kunnes Saku saapui. Miehen mentyä nukkumaan Liisa vielä syötti tyttärensä ja halasi sitten tätä lujasti. "Näin on parempi, isäsi pitää sinusta kyllä huolta.. Ehkä tapaamme vielä joku päivä."
Varmistettuaan että Selina nukahti Liisa tilasi taksin, ja vilkaisten vielä kerran talon suuntaan nousi siihen ja ajoi pois. Herätessään aamulla Saku huomasi oitis, että kaikki Liisan tavarat olivat poissa. Lastenhuoneeseen tullessaan Saku huomasi hämmästyen, että Liisa oli jättänyt Selinan. Yöpöydällä oli lyhyt viesti:

"Pidä hänestä huolta, sillä minä en pysty. Ehkä vielä jonain päivänä pystyt antamaan minulle anteeksi. Tarvitsen aikaa itselleni." - Liisa

Saku nosti tyttärensä kehdosta. Hän ei oikeastaan pystynyt olemaan enää vihainen Liisalle, tavallaan hän ymmärsi naista. Selina tulisi kuitenkin aina muistuttamaan häntä Liisasta. Totuteltuaan muutaman päivän Selinan hoitoon Saku kutsui Sylvin luokseen ja pyysi tätä muuttamaan kanssaan yhteen. Sylvi suostui empimättä..Palattuaan kotiin motellissa vietetyn yön jälkeen Rainer oli tehnyt hyvin selväksi, että heidän avioliittonsa oli ohi. Muutaman yön Sylvi oli viettänyt ystäviensä luona, mutta nyt hänen ei enää tarvinnut tuntea olevansa taakkana heille. Sylvi ihastui oitis suloiseen Selinaan, ja hoiti tätä kuin omaa tytärtään. Sakukin oli helpottunut, ettei Selina vierastanut naista ollenkaan.Pian Saku uskaltautui kosimaan Sylviä, hän ei uskonut että tämä tekisi samaa kuin Liisa. Sylvin hymy olikin aidosti onnellinen, ei vähääkään epäröivä. Häät olivat kaunis pieni tilaisuus lähimpien tuttavien ja sukulaisten kesken. Samalla ilmoitettiin myös kaikille, että pari saisi pian myös yhteisen lapsen.
Selina kasvoi suloiseksi taaperoksi vähän häiden jälkeen.
Sylvi osallistui tunnollisesti tytön kasvatukseen, niin paljon kun raskaudeltaan jaksoi. Synnytys koitti paria kuukautta myöhemmin. Jo yhden synnytyksen kokeneena toimitus oli kuitenkin varsin helppo Sylville. Perhe kasvoi toisella tytöllä, jolla on äitinsä tummat hiukset ja isänsä ihanat siniset silmät. Pienokainen sai nimekseen Siiri.
Saku oli erittäin hyvissä väleissä veljensä kanssa, joka olikin vakiovieraita talossa. Simo hoiti myös mielellään veljentyttöään kuten kunnon sedän kuuluukin ^^
Pian juhlittiin tyttöjen yhteissyntymäpäiviä. Iloista tunnelmaa ei onnistunut pilaamaan edes kuokkavieraana saapunut Rainer (joka osasi onneksi käyttäytyä). Selinan kasvonpiirteissä on hyvin paljon Liisan näköä.. ..ja Siiri muistuttaa puolestaan Sylviä. Kummatkin tytöt ovat kuitenkin perineet isänsä silmät ja ihon.

Siinä viimeinen Miten kävi muille? - osa 7. sukupolven osalta. Seuraavalla kerralla palataankin takaisin itse LC-perheeseen, luvassa onkin mielenkiintoisia juonenkäänteitä :)